KKO hylkäsi uhkasakon muuntamisen purkamista koskevan hakemuksen  

Alle 18-vuotias A oli tuomittu uhkasakkoon oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi. Käräjäoikeus oli muuntanut maksamatta olleen uhkasakon vankeudeksi. Asian ratkaissut käräjänotaari haki muuntamista koskevan päätöksen purkamista. 

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että päätös uhkasakon muuntamisesta vankeudeksi ei perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joten hakemus hylättiin. 

Rikoslain 2 a luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohta koskee sanamuotonsa mukaan rikoksen seuraamuksena tuomittujen sakkojen muuntamatta jättämistä. Sanamuodon mukaista tulkintaa tukee edellä kohdassa 8 lausuttu sekä se, että rikoslain 2 a luvussa sakolla tarkoitetaan johdonmukaisesti rikoksen perusteella päiväsakkoina tuomittua rangaistusta. Rikoslain 2 a luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohdan säännöksestä ei näin ollen voida katsoa johtuvan, että käräjäoikeuden päätös uhkasakon muuntamisesta vankeudeksi perustuisi ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. 

Kuten edeltä ilmenee, uhkasakko voidaan rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdan mukaan jättää muuntamatta vankeudeksi, jos muuntamista on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon muun muassa velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet tai muut seikat. Korkein oikeus toteaa olevan painavia perusteita sellaisen tulkinnan tueksi, että esimerkiksi oikeuteen alle 18-vuotiaana saapumatta jääneelle oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi tuomitun uhkasakon muuntamista vankeudeksi on yleensä pidettävä rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Huomioon on otettava, että alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomittua sakkoa ei saa lainkaan muuntaa vankeudeksi, uhkasakon perusteena ei ylipäätään ole rikoksena rangaistava menettely ja lain esitöistä ilmenevän selvän kannan mukaisesti alaikäistä ei pitäisi tuomita vankilaan kuin poikkeuksellisesti. 

Edellä lausutun mukaisesti alle 18-vuotiaalle tuomitun uhkasakon muuntamatta jättämiselle rikoslain 2 a luvun 7 §:n 2 kohdan nojalla voidaan esittää vahvoja perusteita. Tämän sanamuotonsa mukaan tuomioistuimen tapauskohtaista harkintaa edellyttävän säännöksen soveltamista koskevan oikeuskäytännön ei kuitenkaan voida katsoa olevan sillä tavoin yksiselitteisen selvä ja vakiintunut, että siitä poikkeaminen olisi ilmeisesti väärää lain soveltamista. Kun käräjäoikeus ei ole jättänyt kysymyksessä olevaa uhkasakkoa sanotun lainkohdan nojalla muuntamatta, käräjäoikeuden ei voida katsoa soveltaneen lakia vastoin säännöksen sisältämää harkintavaltaa. Käräjäoikeuden päätöstä uhkasakon muuntamisesta ei siten voida purkaa myöskään tällä perusteella. 

Näin ollen hakemus tulee hylätä. 

Lue koko tapaus KKO:2023:64 Suomen Laki –hakupalvelussa.