KKO: Koira oli määrättävä tapettavaksi eläimen vaarallisuuden vuoksi 

A:n koira oli kahdella eri kerralla yllättäen ja provosoimatta purrut ohi kävellyttä henkilöä. Koiraa oli kummassakin tapauksessa ulkoiluttanut A:n alaikäinen tytär. Korkein oikeus katsoi, että eläimen vaarallisuuden vuoksi koira oli määrättävä tapettavaksi. (Ään.) 

Rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Lainkohdan perusteluiden mukaan eläimen vaarallisuus riippuu paitsi eläimen ominaisuuksista myös siitä, miten eläimen valvonta on järjestetty (HE 17/2001 vp s. 57). 

Tappamismääräyksen täytäntöönpanoa koskevan lainuudistuksen yhteydessä on todettu, että tappamismääräystä voidaan luonnehtia erityislaatuiseksi rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi, jota ei voida suoraan rinnastaa menettämisseuraamukseen mutta jolla on yhteisiä piirteitä menettämisseuraamuksen kanssa. Molemmat ovat luonteeltaan turvaamistoimia, joilla pyritään uusien rikosten ehkäisemiseen (HE 2/2013 vp s. 4). Myös rikoslain 44 luvun 15 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädetyn eläimen vartioimatta jättämisen perusteluissa on todettu, että säännöksen perusteella voidaan puuttua vaaraa ja aiheellista pelkoa aiheuttavan eläimen riittämättömään vartiointiin ennen kuin vahinkoa on syntynyt (HE 17/2001 vp s. 57). 

Korkein oikeus katsoo, että eläimen tappamismääräyksen arvioinnissa lähtökohtana on määräyksen luonne turvaamistoimenpiteenä. Sen tarkoituksena on estää uhka, joka vaarallisena pidettävästä eläimestä tulevaisuudessa todennäköisesti aiheutuu ulkopuolisten turvallisuudelle. Määräys on perustettava asiassa saatuun selvitykseen eläimen vaarallisuudesta sekä tuomioistuimen arvioon siitä, onko eläimen aiheuttama vaara estettävissä asianmukaisella valvonnalla. 

Vaarallisuusarvioinnissa eläimen yksilölliset ominaisuudet, kuten koko, luonteenomainen käytös ja tunnettu toimintamalli tavallisesti toistuvissa tilanteissa ovat keskeisessä asemassa. Tämän ohella on lain esitöistä ilmenevin tavoin annettava merkitystä sille, millä tavoin eläimen omistaja on eläimen valvontaan liittyvillä toimenpiteillään pyrkinyt estämään eläimen toiselle aiheuttamaa vaaraa. Eläimen valvonnan järjestämisellä ja siihen liittyvillä olosuhteilla on arvioinnissa sitä suurempi merkitys, mitä vähäisempi vaara eläimen ominaisuuksista voidaan katsoa aiheutuvan. Selvää on, että yksikin ihmisen henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantava eläimen hyökkäys on riittävä peruste tappamismääräykselle. Tappamismääräys voidaan antaa myös eläimen aiheuttamien vähemmän vakavien vaaratilanteiden perusteella, jos ne ovat toistuvia ja ilmentävät näin eläimen vaarallisuutta ja omistajan valvontatoimien riittämättömyyttä. Viime kädessä tapauskohtaisesti on harkittava, voidaanko eläimen aiemman käyttäytymisen, sen yksilöllisten ominaisuuksien sekä omistajan eläimen valvontaan liittyvien toimenpiteiden riittämättömyyden perusteella tehdä johtopäätös, että eläimestä voi aiheutua tulevaisuudessa sellaista vaaraa, jonka ehkäisemiseksi on perusteltua määrätä eläin tapettavaksi. 

Lue koko tapaus KKO:2024:5 Suomen Laki –hakupalvelussa.