KKO muutti oi­keu­den­käyn­tiai­neis­ton sa­las­sa­pi­to­mää­räys­tä 

Sanomalehden oikeustoimittaja pyysi Korkeinta oikeutta käsittelemään uudelleen käräjäoikeuden antaman salassapitomääräyksen siltä osin kuin se koski seksuaalirikosasiassa lausunnon antaneiden psykoterapeutin ja lääkäreiden henkilöllisyyttä. 

Korkein oikeus katsoi, että asiakirjan julkisuudesta päättämiseen uudelleen oli laissa säädetyt edellytykset. Korkein oikeus päätti, että pyydetyt tiedot olivat julkisia. 

Tuomioistuin voi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan päättää muun kuin ratkaisun sisältävän oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta uudelleen, jos olosuhteet ovat muuttuneet tai siihen on muuten painavia syitä. Asiassa ei ole väitetty, että olosuhteet salassapitoratkaisun antamisen jälkeen olisivat muuttuneet. Arvioitavana siten on, onko asiakirjojen julkisuudesta päättämiseen uudelleen painavia syitä. Arvioitavana tällöin on erityisesti se, onko pyydettyjen tietojen salassapitämiseen mainitun lain mukaiset perusteet. 

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan aikaisemman oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan sääntelyn aikana oli muodostunut käytännöksi määrätä usein kaikki oikeudenkäyntiasiakirjat pidettäviksi salassa, vaikka vähemmätkin toimenpiteet olisivat olleet riittäviä suljetulla käsittelyllä ja asiakirjojen salassapidolla tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Käytäntöä haluttiin ohjata siihen suuntaan, että oikeudenkäynnit ja oikeudenkäyntiasiakirjat salattaisiin vain siltä osin kuin salassapito olisi välttämätöntä (HE 13/2006 vp s. 14–15). 

Nyt arvioitavassa asiassa käräjäoikeus on määrännyt kaikki kirjalliset todisteet pidettäviksi salassa. Perusteena salassapidolle on edellä todetuin tavoin ollut todisteista ilmenevien tietojen arkaluonteisuus. Korkein oikeus toteaa, että lausunnon antaneiden psykoterapeutin ja lääkäreiden henkilöllisyys ei ole sellaisenaan arkaluonteinen tieto, vaan tiedon arkaluonteisuus koskee lausuntojen sisältöä. 

Lausunnon laatijan henkilöllisyys voisi olla perusteltua pitää salassa esimerkiksi silloin, kun sen perusteella voitaisiin päätellä arkaluonteisen rikosasian asianomistajan henkilöllisyys, joka on määrätty pidettäväksi salassa. Korkein oikeus katsoo, että tässä asiassa ei ole olemassa sellaista vaaraa. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on lisäksi salassapitovelvollisuus, joka suojaa arkaluonteisten tietojen tarkempaa sisältöä samoin kuin asianomistajan henkilöllisyyttä. 

Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että oikeudenkäyntiasiakirjoina olevien lausuntojen salassapidolle ei ole perusteita siltä osin kuin kysymys on lausunnonantajien henkilöllisyydestä. Kysymys on sisällöltään hyvin rajatuista tiedoista, joiden julkistaminen ei aiheuta varteenotettavaa vaaraa siitä, että asianomistajan henkilöllisyys tai hänen kannaltaan arkaluonteiset tiedot paljastuisivat. Näin ollen on painavia syitä päättää uudelleen mainittujen tietojen julkisuudesta. 

Asiassa ei ole oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 30 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettua erityistä syytä kuulla asiaan osallisia tai lausunnon antaneita henkilöitä. 

Lue koko tapaus KKO:2023:63 Suomen Laki –hakupalvelussa.