KKO: Syyte törkeästä ryöstöstä hylättiin 

A oli luvannut myydä B:lle huumausainetta. Sovitussa tapaamisessa A oli antanut B:lle lasipurkissa lupaamaansa pienemmän määrän tupakan ja marihuanan sekoitusta ja B oli antanut A:lle 200 euroa. Tämän jälkeen A oli osoittanut B:tä kynäpistoolilla ja ampunut yhden laukauksen maahan. Kun A oli poistunut tapaamispaikalta, B oli seurannut häntä, jolloin A oli ampunut vielä toisenkin laukauksen. 

Korkein oikeus katsoi, että A ei ollut rikoslain 31 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla anastanut rahoja B:ltä, eikä väkivallalla uhkaamista siten ollut käytetty anastetun omaisuuden pitämiseksi. Syyte törkeästä ryöstöstä hylättiin. 

Asiassa on riidatonta, että B on antanut 200 euroa A:lle luullen saavansa niiden vastineeksi luvatut 13 grammaa marihuanaa. A on uhannut B:tä väkivallalla sen jälkeen, kun hän on saanut rahat ja antanut B:lle purkin, joka A:n tieten ei ole sisällöltään vastannut luvattua. 

Korkein oikeus toteaa, että anastamisen voidaan ymmärtää tarkoittavan ennen kaikkea menettelyä, jossa omistajanhallintaa koskeva oikeudeton muutos aikaansaadaan tekijän yksipuolisin toimin. Tämänkaltaista tulkintaa tukevat myös edellä selostetut hallituksen esityksen perustelut. Käsillä oleva tilanne eroaa sanotusta, koska B on itse antanut rahat A:lle saadakseen niitä vastaan huumausaineita. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että A ei ole edes aikonut antaa B:lle luvattua määrää huumausaineita. 

Kun A on kohdistanut B:hen uhkauksen, rahat eivät ole enää olleet B:n omaisuutta tai hänen hallussaan. Teko ei siten ole kohdistunut toisen omaisuuteen. A:n ei voida katsoa anastaneen B:ltä 200 euroa. A:n syyksi ei siten voida lukea ryöstörikosta. 

Lue koko tapaus KKO:2023:57 Suomen Laki –hakupalvelussa.