KKO: Van­git­se­mis­mää­räys­tä koskeva kantelu jätettiin tutkimatta 

A oli hovioikeuden tuomiolla tuomittu yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja määrätty vangittavaksi. A toimitti hovioikeuden vangitsemispäätöstä koskeneen kantelun Korkeimpaan oikeuteen sen jälkeen, kun vankeusrangaistuksen täytäntöönpano oli alkanut ja hovioikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi. 

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei A:n kantelusta voitu antaa lausuntoa. Kantelu jätettiin tutkimatta. 

Hovioikeus on tuomitessaan A:n vankeusrangaistukseen määrännyt hänet pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla vangittavaksi. Hovioikeuden vangitsemismääräyksen voimassaolo on mainitun pykälän 3 momentin nojalla lakannut rangaistuksen täytäntöönpanon alettua. 

A:n kantelu on pantu vireille sen jälkeen, kun hänelle tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano on alkanut. Muutoksenhaku vangitsemista koskevaan päätökseen tällaisessa tilanteessa, kun määräys vangitsemisesta ei enää ole voimassa, merkitsee asiallisesti muutoksenhakua vangitsemispäätöksen perusteluihin. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että asianosaisella ei ole pääsääntöisesti oikeutta hakea muutosta pelkästään tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin eikä oikeutta muutoksenhakuun tilanteissa, joissa ratkaisun lopputulos ei voisi enää hänen eduksensa muuttua (KKO 2023:20, kohta 6). 

Tästä pääsäännöstä on kuitenkin Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä voitu poiketa ja katsoa muutoksenhakijalla olevan oikeudellinen tarve muutoksenhakuun erityisesti silloin, kun kysymys on ollut pakkokeinon kohteena olleen henkilön muutoksenhausta vapauteen kohdistuviin pakkokeinopäätöksiin (KKO 2023:20, kohta 7). Tällöin on yleensä ollut kyse henkilön oikeudesta saattaa muutoksenhaun kohteeksi kysymys siitä, onko hänen perusoikeuksiensa rajoittamiselle ollut lailliset perusteet. Lisäksi muutoksenhakuoikeutta arvioitaessa merkitystä on annettu Korkeimman oikeuden mahdollisuuksille huolehtia lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta (KKO 2023:20, kohdat 11 ja 15). 

Hovioikeuden tuomiollaan ensimmäisenä oikeusasteena vangittavaksi määräämä voi, kuten edeltä ilmenee, pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n nojalla jo ennen valituksen tekemistä kannella vangitsemista koskevasta määräyksestä ilman määräaikaa. Korkein oikeus toteaa, että kantelumahdollisuuden tarkoituksena on olla joustava ja nopea muutoksenhakukeino vangitun vaatiessa muutosta vangitsemispäätökseen. Tuomiolla vangittavaksi määrätyllä on lisäksi mahdollisuus säännönmukaisella muutoksenhakukeinolla saattaa muutoksenhaun kohteeksi kysymys siitä, onko hänen vangitsemiselleen ollut lailliset perusteet. 

Tuomiolla vangittavaksi määrätyllä ei voida yleensä katsoa olevan oikeudellista tarvetta saattaa kantelulla muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltäväksi kysymystä vangitsemismääräyksen lainmukaisuudesta enää sen jälkeen, kun vangitsemismääräyksen sisältävä tuomio on tullut lainvoimaiseksi ja vangitsemismääräyksen voimassaolo on lakannut rangaistuksen täytäntöönpanon alettua. Kantelun tarkoitus joustavana ja nopeana muutoksenhakukeinona tai vangitun oikeusturvaan liittyvät seikat eivät puolla näin laajaa muutoksenhakumahdollisuutta pelkästään vangitsemisratkaisun perusteluihin. 

Hovioikeuden tuomio on tullut lainvoimaiseksi ja tuomioon sisältyvän vangitsemismääräyksen voimassaolo on lakannut ennen A:n kantelun vireille panoa Korkeimmassa oikeudessa. Edellä mainituilla perusteilla A:lla ei ole enää kantelun jättäessään ollut oikeudellista tarvetta saattaa Korkeimman oikeuden tutkittavaksi kysymystä vangitsemisensa perusteiden laillisuudesta. Myöskään lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta huolehtiminen ei tällaisessa tilanteessa puolla toisenlaista tulkintaa. 

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n kantelusta ei voida antaa lausuntoa. Näin ollen kantelu tulee jättää tutkimatta. 

Lue koko ratkaisu KKO:2024:31 Suomen Laki –hakupalvelussa.