Kohti uutta ja tuntematonta

Elokuussa 2024 voimaan tullut EU:n tekoälyasetus pyrkii vastaamaan haasteisiin, joita tekoälyn kehitys synnyttää yhteiskunnassa.

Sääntelyn lisäksi asetus myös yhdenmukaistaa lainsäädäntöä kaikissa EU-maissa. Asetus on sellaisenaan sovellettava, mutta vaatii kansallista lainsäädäntöä. Suomen hallituksen luonnos lakiehdotuksesta saatiin loppusyksystä.

Asetus tuo mukanaan monimutkaisia velvoitteita niin julkisille kuin yksityisille toimijoille, eikä sen soveltamisesta selvitä ilman kasvukipuja.

Tekoälyasetuksen juridisia osaajia ja kokonaiskuvan ymmärtäjiä tullaankin tarvitsemaan tulevaisuudessa kipeästi.

Asetuksen ymmärtämistä helpottamaan ilmestyy keväällä 2025 teos Tekoälyn sääntely (Alma).

Käsikirjan ovat kirjoittaneet Helsingin yliopiston julkisoikeuden professori Susanna Lindroos-Hovinheimo ja apulaisprofessori Ida Koivisto, oikeuden ja digitalisaation apulaisprofessori Riikka Koulu sekä Legal Tech Labin varajohtaja Suvi Sankari.

Kaikki kirjoittajat ovat tehneet vuosia töitä tekoälyn ja teknologiasääntelyn parissa, ja ovat seuranneet tarkasti lainsäädäntöprosessia EU:ssa.

– Tekoälyssä kiehtoo juridinen hankaluus. Se on uusi olio yhteiskunnassa, tavallaan tuttu mutta silti aivan omanlaisensa, Susanna Lindroos-Hovinheimo sanoo.

Asetusteksti on tullut voimaan, mutta sitä ei vielä varsinaisesti sovelleta eikä viranomaisten ohjeistuksiakaan ole. Ensimmäiset tuomioistuinratkaisut tulevat vasta kirjan ilmestymisen jälkeen.

Tekoäly ei solahda mihinkään tunnettuun kategoriaan, vaan se on enemmän kuin tuote, palvelu tai tietokoneohjelma. Eikä sen rajoja vielä tiedetä.

Riikka Koulu on koko tutkijanuransa ajan halunnut ymmärtää, miten oikeus muovaa teknologiaa ja teknologia oikeutta.

– Tekoälysääntely on yksi uusimmista ja kuumimmista teemoista juuri nyt, mutta kiinnittyy tähän laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen ja historialliseen jatkumoon, Koulu sanoo.

Tuotesääntelyyn ja markkinavalvontaan erikoistunut Suvi Sankari jakaa tekoälyasetuksen tavoitteen.

– Päämääränä tulisi olla tekoälyn positiivisen potentiaalin maksimaalinen hyötykäyttö, mutta samalla sen vahvistamien ja aiheuttamien riskien ja haittojen minimointi. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan nähdäkseni laajempaa oikeustieteellistä tutkimusta ja yhteiskunnallista keskustelua kuin tähän saakka. Sääntely ei yksinään ole vastaus, Sankari muistuttaa.

Tekoälyasetuksen ja sen soveltamisen tarjoama haaste viehätti myös Ida Koivistoa.

– Aiheen kimppuun oli käytävä, vaikka kartoittamatonta maaperää on paljon. Välillä tulee tunne, että tungetaanko tässä palloa sisään neliön muotoisesta reiästä, Koivisto kiteyttää.

Hän on aiemmin kirjoittanut hyvästä hallinnosta ja hallinnon digitalisaatiosta. Tulevaa kirjaa varten hän on perehtynyt muun muassa kiellettyihin tekoälyjärjestelmiin (kuten esimerkiksi subliminaaliseen vaikuttamiseen ja sosiaaliseen pisteyttämiseen), joita pidetään EU:n perusarvojen vastaisina.

– Ne ovat näennäisen yksiselitteisesti kiellettyjä, mutta nyt säädösteksti jättää tulkinnanvaraa käyttämällä vaikutuksista ilmaisuja mahdollinen, tuntuva tai olennainen, Koivisto jatkaa.

Tekoälyn sääntelyn tekee vaikeaksi juridisen kompleksisuuden lisäksi se, että asetus läpäisee niin monia oikeudenaloja.

Asetus siis tulee vaikuttamaan asioihin, joista on jo paljon erilaista kansallista ja EU-sääntelyä.

Lindroos-Hovinheimon mukaan tästä syntyy loputon palapeli, joka ei koskaan valmistu täydellisesti.

– Nyt seuraamme, miten asetuksen säädökset istuvat – tai törmäävät – jo olemassa oleviin ja mitä siitä seuraa. Ja kun emme vielä tiedä, mitä ministeriö tulee ehdottamaan, voimme tutkijoina esittää hyviä kysymyksiä ja nostaa esille ongelmakohtia, Lindroos-Hovinheimo sanoo.

– Kokonaiskuvan hahmottaminen on aivan mahdotonta pelkkää tekoälyasetusta lukemalla.

Siksi kirjassa rakennetaankin eri skenaarioiden ja konkreettisten esimerkkien avulla maltillisia tulkintoja siitä, mitä tekoälyasetuksen soveltaminen voi tarkoittaa kotimaisessa kontekstissa.

Koulun mukaan tekoälyasetus on monimutkainen instrumentti, jonka tulkinnat tulevat varmasti tuottamaan päänvaivaa sekä organisaatioissa että valvontaviranomaisissa ja tuomioistuimissa.

– Tarkoitus on avata näitä asetuksen paikoin ristiriitaisiakin tavoitteita nykytiedon valossa sekä tukea käytännön toimijoita tulkintapohdinnoissaan, Koulu sanoo.

Koivisto korostaa, että itsenäisestä luonteestaan huolimatta tekoälyasetus seisoo jättiläisten harteilla, ja niveltyy olennaisesti esimerkiksi EU:n markkinavalvontaa, tietosuojaa ja tuotevastuuta koskevaan sääntelyyn.

– Kirjoittaminen vaati paljon raakaa kuvailutyötä, koska artiklat ovat pitkiä ja teknisiä, eikä tulkintoja tai oikeuskäytäntöjä vielä ole. Systematisointi oli välttämätöntä ja vei paljon aikaa.

Koiviston mukaan tekoäly on poliittisesti, teknisesti ja tieteellisesti kiistanalainen termi. Tekoälyn määritelmän varassa kaikki seisoo tai kaatuu, ja nyt se on lyötävä lukkoon.

Tulevaisuus näyttää, millaisia hankaluuksia käsitteen soveltamisessa tulee eteen. Tässä vaiheessa soveltamista iso osa hankalia tulkinta-asioita on Sankarin mukaan pitkälti arvailun varassa.

Tekoälyasetus ei Lindroos-Hovinheimon mukaan ole tiukin mahdollinen, ja sen tekstissä korostetaan useasti, ettei tarkoitus ole antaa sääntöjä kaikesta tekoälyn käytöstä yhteiskunnassa.

– Sääntely tulee kuitenkin vaikuttamaan kaikkeen, eikä kansallista liikkumavaraa ole jätetty paljoakaan. Oikeudellinen tila on läänitetty EU:lle, eivätkä jäsenvaltiot voi itse päättää. Se on tärkeä juridinen pointti.

Koulu kantaa huolta siitä, miten turvataan kansallisesti riittävän tehokas valvonta ja miten eurooppalaisesti varmistetaan yhdenmukainen tulkinta.

Tuotesääntelyn näkökulmasta Sankari on huolissaan muun muassa riittävästä asetuksen noudattamista tukevasta pelotevaikutuksesta eli markkinavalvonnasta.

– Miten hyvin riskit ja haitat havaitaan ja tuodaan viranomaisten tietoon, ja millaiseksi soveltamisala ylipäätään asettuu, kun päästään todella tulkitsemaan asetusta, Sankari sanoo.

Asetuksessa nojataan Koiviston mukaan paljon itsesääntelyyn, jotta asetus ei menisi heti vanhaksi EU:n hitaissa lainsäädäntöprosesseissa. Sääntelyn kohteena tekoäly on laaja ja alati muuttuva entiteetti.

– Asetuksen ohessa on paljon niin sanottua pehmeää sääntelyä, komission käytännesääntöjä ja periaatteita. Ajatus on, että sitä voi päivittää ja muokata nopeammin. Kehikko siis on olemassa, mutta sitä tullaan täydentämään jatkuvasti. Määrittelyvallan delegointi kuitenkin tuo omat haasteensa, Koivisto sanoo.

Koivisto muistuttaa, että harva pystyi ennustamaan ChatGPT:n tulon ja vaikuttavuuden. Tuon harppauksen myötä tekoäly tuli yleiseen käyttöön ja sääntelyä jouduttiin miettimään uudestaan. Vastaavia harppauksia voi tulla tulevaisuudessakin.

– Tulevaisuudessa myös tulkinnat voivat poiketa paljonkin toisistaan, sanoo Lindroos-Hovinheimo.

Teknologian ja tekoälyn sääntelystä on Lindroos-Hovinheimon mukaan ollut opetusta ja graduseminaareja Helsingin yliopistossa jo ennen asetusta.

Opetuksen rakentaminen ja oikea ajoitus on osa tekoälyasetukseen välillisesti liittyvää palapeliä.

– Tekoälyn sääntelyä ei voi opettaa oikeustieteellisen opintojen alkuvaiheessa ennen kuin perusasiat ja niihin liittyvät palat ovat hallussa, Lindroos-Hovinheimo sanoo.

– Erityisen tärkeää olisi panostaa siihen, että eurooppalaista teknologiasääntelyä opetetaan myös kokonaisuutena eikä vain yksittäisten instrumenttien kautta, koska instrumentit kuitenkin liittyvät toisiinsa ja soveltamisalat ovat osittain päällekkäisiä, Koulu pohtii.

Samoilla linjoilla on myös Koivisto.

– Vielä nyt tekoäly on kuin vieteriukko, joka ponnahtaa esiin muusta perusopetuksesta, Koivisto naurahtaa.

– Mietimme parhaillaan sitä, pitäisikö se saada integroitua yleiseen opetukseen vai pitäisikö luoda erillinen opintokokonaisuus. On selvää, että tekoälystä pitää olla enemmän opetusta, koska tulevaisuudessa tarvitaan paljon uusia juristeja, jotka ymmärtävät tätä asetusta, Koivisto lisää.

Lindroos-Hovinheimon mukaan asetus asettaa paljon monimutkaisia velvoitteita niin yksityisille kuin julkisille toimijoille. Ne tarvitsevat asiantuntemusta soveltaakseen asetusta.

Tämän päälle valvovat viranomaiset tarvitsevat juristeja, jotka tietävät mitä ja miten valvoa.

– Kaikkien pitää ymmärtää, mitä asetuksessa sanotaan, Lindroos-Hovinheimo summaa.

Tekoälyn sääntely -teoksen kustantaja Alma julkaisee myös Juristikirjettä.