Kun yritysvastuu oikeudellistuu, oikeudellisen tutkimuksen tulee paneutua kes­tä­vyys­sään­te­lyyn

Globaalit kestävyyshaasteet ovat valtavia, ja yrityksillä on merkittävä rooli niiden ratkaisemisessa. Kehityssuunta vapaaehtoisesta yritysvastuusta pakottavaan sääntelyyn on selkiytynyt, kun EU:ssa on säädetty laaja joukko yritysvastuuseen liittyvää lainsäädäntöä. Yritysvastuu on oikeudellistunut viime vuosina huimaa vauhtia, mikä on pitkälti vuonna 2011 lanseerattujen YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden ansiota. Näiden periaatteiden myötä yrityksillä on vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia. Tästä huolimatta ohjaavien periaatteiden kolmas, nk. oikeussuojapilari, on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Vaikka yritysvastuuseen liittyvää sääntelyä on runsaasti, juristit eivät vielä täysin ymmärrä tätä uutta ”oikeudenalaa”. Tämä johtuu siitä, että yritysvastuuoikeuden opetus on vähäistä oikiksissa eikä aiheeseen liittyvää koulutusta ole laajalti saatavilla.

Väitöskirjani pyrkii osaltaan valottamaan tätä normatiivista kenttää.

Väitöskirjani tutkii yritysvastuun supernormia, eli yritysten huolellisuusvelvoitetta erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamisen näkökulmasta (human rights due diligence). Artikkeliväitöskirjani muodostaa holistisen mallin, joka käsittelee oikeussuojan saamisen haasteita ja mahdollisuuksia yritysvastuukontekstissa. Globaaleihin arvoketjuihin liittyvä ylikansallisuus tekee kansallisten tuomioistuinten käytöstä yritysten aiheuttamien ihmisoikeusloukkausten korjaamisessa kallista, hidasta ja resurssi-intensiivistä. Ei-oikeudelliset mekanismit "alhaalla roikkuvina hedelminä" voivat tarjota joustavampia vaihtoehtoja ongelmanratkaisuun. Osapuolten intressissä on varmistaa, että ihmisoikeusloukkauksiin liittyvää oikeussuojaa saadaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin riitojen ratkaiseminen on helpompaa ja tehokkaampaa. Tuomioistuimet ovat sen sijaan kuin "jäävuoren huippu", joita tarvitaan vakavimmissa ihmisoikeusloukkauksissa.

Ehdotan väitöskirjassani yritysten sopimuskäytänteiden kehittämistä vastuulliseen suuntaan. Jatkossa yritysten on järkevämpää keskittyä alihankkijoiden ja kumppaneiden kanssa proaktiiviseen yhteistyöhön ihmisoikeusriskien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi kuin vaatia toimittajilta yleisluontoisesti ihmisoikeussopimusten noudattamista. Tällöin voidaan paremmin varmistaa, että yrityksen keskeiset ihmisoikeusriskit otetaan huomioon ja niihin puututaan tehokkaasti. Väitän, että vastuullinen sopiminen osana yritysten huolellisuusvelvoitetta on keskeisessä roolissa myös oikeussuojan saamisessa. Yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, CSDDD) jatkossa edellyttää, että vastuullisuus integroidaan liiketoimintaan ja arvoketjuihin, mikä vahvistaa oikeussuojan toteutumista.

Oikeussuojan tehokkuuden varmistamiseksi olen määritellyt tietyt reunaehdot, joilla yritysten valitusmekanismeja, monisidosryhmäaloitteita ja mahdollisen yritysvastuuvaltuutetun (CSDDD:n artikla 24 edellyttää kansallista valvontaviranomaista) roolia tulisi kehittää, jotta nämä mekanismit eivät jää tehottomiksi paperitiikereiksi. Monet nykyiset mekanismit toimivat varoittavina esimerkkeinä siitä, miten sidosryhmien huomiotta jättäminen voi johtaa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Siksi huolellisuusvelvoitteen kannalta on olennaista voimaannuttaa sidosryhmiä, jotta heikoimmassakin asemassa olevat ymmärtävät oikeutensa ja saavat mahdollisuuden hakea oikeussuojaa tehokkaiden prosessien kautta. Koska resurssit ovat usein epätasapainossa yritysten ja (arvoketjun) työntekijöiden välillä, jaettu vastuu ja yhteistyö ovat avainasemassa ratkaisujen löytämisessä.

Tuomioistuinprosessien tehokkuuden näkökulmasta kevättalvella käyty ryhmäkanne-keskustelu oli Suomen kannalta merkittävä, kun Yritysvastuudirektiiviä muokattiin Euroopan unionin neuvostossa lainsäädäntöprosessin loppuvaiheessa. Tämä keskustelu osoitti, kuinka haastavaa tuomioistuinten käyttö oikeussuojan saamiseksi voi todellisuudessa olla. Valitusmekanismit eivät kuitenkaan ole tehokkaita, ellei osapuolten resurssien välistä epätasapainoa huomioida. Väitöskirjassani lanseerattu käsite 'oikeussuojasykli' voi kuitenkin toimia käsitteellisenä mallina, joka auttaa ymmärtämään eri mekanismien tarjoamia mahdollisuuksia ja haasteita osana kokonaisuutta.

Väitöskirjaprosessi opetti minulle kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Ennen kaikkea väitöskirjan kirjoittaminen on kokonaisvaltainen prosessi, jossa rahoituksen saaminen, ajankäytön hallinta ja hyvä ohjaussuhde ovat keskeisessä roolissa. Väitöskirja auttoi minua ymmärtämään, kuinka tärkeää on yhteiskunnallisesti panostaa tieteelliseen tutkimukseen ja sen edellytyksiin. Laadukas tutkimus ei synny tyhjästä; se vaatii aikaa, resursseja ja ennen kaikkea intohimoa tieteen tekemiseen.

Kuka:

Toimin vastuullisuusjuristina Opinio Juris Oy:ssa yhdessä yritysvastuupioneeri Merja Pentikäisen kanssa. Opinio Juris on ensimmäinen vastuullisuusjuridiikkaan erikoistunut lakitoimisto Suomessa.

Akatemian puolella olen opettanut yritysvastuuoikeutta Itä-Suomen yliopistossa. Lisäksi tutkin vastuullista sopimista erityisesti sopimuksen kielen näkökulmasta Jargonfree-nimisessä Koneen säätiön rahoittamassa tutkimusprojektissa, jossa on oikeus- ja kielitieteilijöitä.

Olen myös Yritysvastuuoikeuden yhdistyksen puheenjohtaja ja yhdistyksen perustajajäsen.

Guru: John G. Ruggie

Motto: Don't waste your time, or time will waste you

Väitöskirja ja siihen sisältyvät artikkelit ovat saatavissa: https://erepo.uef.fi/handle/123456789/32808