Ku­vaoh­jel­ma­la­kiin esitetään selvennyksiä ja teknisiä parannuksia

Työryhmä on tarkastellut kuvaohjelmalain selkeyttämistarpeita sekä toimintaympäristön muutoksista aiheutuvia säännösten uudistamistarpeita. Toimintaympäristön muutos johtuu erityisesti ylikansallisten tilausohjelmapalveluiden ja videonjakoalustapalveluiden tarjonnan kasvusta, digitaalisten pelien ja pelaamisen lisääntymisestä ja monimuotoistumisesta sekä medialaitteiden henkilökohtaisen käytön yleistymisestä.

Yritystoiminta media-alalla on entisestään globalisoitunut, ja audiovisuaalisen sisällön kulutus verkkopalveluissa fyysisten tallenteiden katselun sijaan on kasvanut voimakkaasti, mikä on merkinnyt haasteita sekä suomalaiselle yritystoiminnalle että mm. lasten huoltajille ja kasvattajille. 

Perheet käyttävät yhä enemmän Suomen rajojen ulkopuolelle sijoittautuneita audiovisuaalisia sisältöpalveluja, joiden ei tarvitse noudattaa suomalaisia ikärajamerkintöjä tai televisiolähetysten esitysaikarajoituksia. Toinen suuri muutos on tapahtunut digitaalisten pelien kohdalla ja digitaalisten pelien pelaaminen ml. elektroninen urheilu on tällä hetkellä erittäin suosittua, myös alaikäisten keskuudessa. 

Työryhmä esittää selvennyksiä ja teknisiä parannuksia kuvaohjelmalain ymmärrettävyyteen (mm. soveltamisala, määritelmät, kuvaohjelmien erilaiset tarjoamistavat), tarkennuksia digitaalisten pelien ja pelitoiminnan määritelmiin sekä säännösten soveltamisen selkiyttämistä.

Työryhmä on tarkastellut luokiteltujen ikärajojen sitovuutta ja suositusluontoisuutta sekä niihin liittyviä erilaisia kysymyksiä (esim. ikärajajoustot), mutta ei kuitenkaan esitä, että nykyisistä sitovista ikärajoista siirryttäisiin ikärajojen suosituspohjaisuuteen. Ratkaisu on jätetty seuraavalle hallitukselle.

Lasten suojelun korkean tason säilyttäminen puoltaa ikärajojen sitovuutta, kun taas toimialojen peräänkuuluttama sääntelyn keventäminen, yksinkertaistaminen ja teknologianeutraalisuus puoltavat suositusikärajoja. Käytännesääntöjen tarve tunnistettiin molemmissa vaihtoehdoissa. 

Sekä videonjakoalustan että kuvaohjelmien tarjoajat voisivat laatia toimialan yhteisiä käytännesääntöjä lasten suojelemiseksi heidän kehitykselleen haitallisilta kuvaohjelmilta. Pyrkimyksenä tulisi olla laajempia toimijajoukkoja tai kokonaista toimialaa koskevien yhtenäisten käytännesääntöjen muodostaminen.

Lakiin esitetyillä perusratkaisuilla on toimijaryhmiin erilaisia ja eriasteisia vaikutuksia. Toimija- ja teknologianeutraalisuutta on vaikea saavuttaa. Kaikkiin ratkaisuihin liittyy hallinnollisia kysymyksiä (esim. kustannusvaikutukset, valvonta, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tehtävät ja suoritteiden maksullisuus ja resurssit), joita tarkastellaan raportissa.

Työryhmän mielestä esiin nousseita, voimassa olevan kuvaohjelmalain soveltamiseen liittyviä kysymyksiä, mm. lainsäädännön hallinnollisia ja taloudellisia vaikutuksia ja vaikutuksia eri toimijoille, on syytä selvittää vielä tarkemmin mahdollisen kuvaohjelmalain muutoksen valmistelun yhteydessä. 

Kuvaohjelmalaissa (710/2011) säädetään kuvaohjelmien eli elokuvien, televisio-ohjelmien, digitaalisten pelien ja muiden vastaavien audiovisuaalisten sisältöjen tarjoamista koskevista rajoituksista lasten suojelemiseksi.

Kuvaohjelman määritelmä kattaa kaikenlaisen liikkuvina kuvina teknisin keinoin katseltavaksi tarkoitetun sisällön, kuten elokuvat, televisio-ohjelmat ja tietokone- ja videopelit. Kuvaohjelmalakia sovelletaan tilanteissa, joissa kuvaohjelmia saatetaan yleisön saataville. 

Lakia sovelletaan Suomessa tapahtuvaan kuvaohjelmien tarjoamiseen, kuten elokuvateatteriesityksiin, kuvaohjelmatallenteiden myyntiin, lainaukseen ja vuokraukseen, televisiolähetyksiin, tilausohjelmapalveluihin sekä videonjakoalustapalveluihin. Suomen ulkopuolelta alkunsa saaviin televisiolähetyksiin (esimerkiksi kanavapaketit) kuvaohjelmalakia sovelletaan rajoitetusti. Samoin videonjakoalustapalveluihin lakia sovelletaan rajoitetusti.

Lisätietoja hankesivulta.

Lähde: opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote.