Meno- ja ra­ken­ne­kar­toi­tus sekä verokartoitus: Meno- ja tulorakennetta on korjattava merkittävästi julkisen talouden vahvistamiseksi

Julkisen talouden heikot näkymät yhdistettynä talouskasvun rajallisiin mahdollisuuksiin korjata ongelma asettavat suomalaiset päätöksentekijät vaikeiden valintojen eteen. Valtiovarainministeriön strategian mukaisesti haluamme varmistaa, että Suomi on vakaa ja kestävä yhteiskunta seuraavillekin sukupolville. Meno- ja rakennekartoitus sekä verokartoitus tarjoavat erilaisia konkreettisia vaihtoehtoja julkista taloutta vahvistaviksi toimiksi. Kartoitukset julkistettiin 6.3.2023.

Suomen julkisen talouden rakenteet on luotu nykyistä suotuisamman väestö- ja talouskehityksen aikana, eikä julkisen sektorin rahoituspohja riitä enää ylläpitämään kaikkia julkisen sektorin tehtäviä. Valtiovarainministeriö esitti joulukuussa 2022 julkaistussa virkamiespuheenvuorossaan, että julkista taloutta tulisi vahvistaa eri keinoin vähintään 9 miljardilla eurolla kahden seuraavan vaalikauden aikana. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että tarvittavien menoja vähentävien ja tuloja lisäävien toimien mittaluokka on pysyvästi yli 1 600 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohti. 

Ongelman perusluonne on yksinkertainen: julkisyhteisöjen menot ovat jääneet tuloja korkeammalle tasolle, eikä ennakoitua nopeampikaan talouskasvu pysty ongelmaa korjaamaan. Sen sijaan meno- ja tulorakennetta on korjattava merkittävästi, jotta julkinen talous saataisiin vakaalle uralle. 

”On tärkeää myös huomata, että uusien pysyvien menojen lisääminen tai tulojen vähentäminen tekevät tarvittavan sopeutuksen mittakaavasta yhä suuremman”, budjettipäällikkö Mika Niemelä huomauttaa.  

Meno- ja rakennekartoitus auttaa hahmottamaan, mihin kohteisiin julkisia varoja tällä hetkellä käytetään. Lisäksi kartoitus tarjoaa vaihtoehtoisia toimia, joilla julkista taloutta olisi mahdollista vahvistaa. 

Toimien julkista taloutta vahvistava vaikutus voi muodostua muun muassa

Meno- ja rakennekartoituksessa tarkastellaan koko julkista sektoria eli valtiota, hyvinvointialueita, kuntia ja sosiaaliturvarahastoja. Sopeutustoimia tarkasteltaessa mitään julkisen sektorin osa-aluetta ei tulisi lähtökohtaisesti sulkea pois, sillä se kasvattaisi muiden osa-alueiden taakkaa. 

Meno- ja rakennekartoitus tarjoaa laajan valikoiman erilaisia, osin päällekkäisiä tai toisilleen vaihtoehtoisia keinoja julkisen talouden vahvistamiseksi. Kokonaisuutta ei ole tarkoitettu sellaisenaan toteutettavaksi, vaan tukemaan julkista keskustelua ja poliittista päätöksentekoa. 
Toimien keskinäisen vaihtoehtoisuuden ja mahdollisten ristikkäisvaikutusten vuoksi toimien kokonaismittaluokkaa ei ole mielekästä laskea yhteen. Raportissa mahdollisia keinoja ja niiden mittaluokkaa on hahmoteltu alustavasti. Toimet, ja sitä myötä arviot niiden vaikutuksista täsmentyvät mahdollisen jatkovalmistelun yhteydessä. 

Esitetyistä vaihtoehdoista olisi mahdollista rakentaa kokonaisuus, jonka vaikutukset kohdistuisivat laajalle eivätkä olisi yksittäisen kansalaisen tai yhteisön näkökulmasta kohtuuttomia. Lisäksi toimenpidevaihtoehtojen kartoituksessa on pyritty minimoimaan mahdolliset haitalliset vaikutukset tuottavuuskasvun edellytyksiin sekä työnteon kannustimiin ja työllisyyteen.
Vaikka toimenpidevaihtoehdot painottuvat taloudellisen kestävyyden turvaamiseen, on niissä pyritty huomioimaan sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmat. Mukana on kuitenkin myös toimia, jotka ovat yksittäin tarkasteltuna ristiriidassa ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteiden kanssa. Päätettävien toimien kokonaisuus (mukaan lukien verotoimet) määrittelee, millaiseksi sopeuttamisen vaikutukset lopulta muodostuvat eri kestävyyksien näkökulmasta.

Verokartoituksessa esitetään poliittisen päätöksenteon pohjaksi useita vaihtoehtoja verotuottojen kasvattamiseksi. Kartoituksessa nostetaan esiin etenkin sellaisia veronkiristysvaihtoehtoja, jotka olisivat mahdollisimman vähän haitallisia talouskasvun ja työllisyyden kannalta, ja joiden avulla voitaisiin parantaa verojärjestelmän rakennetta. 

Kartoituksessa keskitytään toimenpiteisiin, joilla voitaisiin nykyjärjestelmän puitteissa kasvattaa verotuottoja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Uusia rakenteellisia uudistuksia tai verotuksen laajentamista uusiin veropohjiin ei ollut mahdollista tarkastella verokartoituksen aikataulun puitteissa. 

Kartoituksessa ei oteta kantaa siihen, miten paljon verotusta tulisi kiristää.

Verotuottoja voitaisiin kasvattaa tehokkaalla ja verojärjestelmää parantavalla tavalla korottamalla alennettuja arvonlisäverokantoja, uudistamalla osinkoverotusta sekä korottamalla maapohjan kiinteistöverotusta. Valmiste- ja liikenneverojen tuottojen laskua voidaan hidastaa verojen indeksoinnilla.

Lyhyellä aikavälillä verotuottoja voidaan kasvattaa myös sellaisilla toimenpiteillä, jotka samanaikaisesti tukevat ympäristö- ja terveystavoitteita. Päästöohjauksen tehokkuutta parantavat energiaverotuksen muutokset ja tupakoinnin vähentämistä tukevat tupakkaveron korotukset lisäisivät verotuloja lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. 

On tärkeää, että verotukseen tehtävät muutokset on valmisteltu huolellisesti ja niiden vaikutukset on selvitetty kattavasti. 

”Julkisen talouden vakauttamista ei tule laskea sellaisten toimenpiteiden varaan, joiden verotuottovaikutuksia ei pystytä luotettavasti arvioimaan”, vero-osaston osastopäällikkö, ylijohtaja Terhi Järvikare toteaa.

Lähde ja lisätietoja: valtiovarainministeriön tiedote.