Myös tutkija saa nauttia unettomista öistä

Väitöskirja käsittelee osakeyhtiön toiminnan tarkoitusta erityisesti käsillä olevan luontokatastrofin näkökulmasta. Kysymys ei ole siitä, pitääkö luontokatastrofiin reagoida, vaan siitä, onko yksi reagointitapa se, että osakeyhtiölain osakkeenomistajakeskeisyyttä (viimekätinen päätösvalta, oikeus ylijäämään) muutetaan. Asiasta on keskusteltu paljon akateemisesti ja myös julkisuudessa.

Tutkimus on oikeuspoliittinen ja systematisoiva. Metodin osalta kiinnitetään huomiota yhteismitattomien argumenttien punnintaan. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota osakeyhtiöoikeuden koherenssiin ja siihen, että sääntelyn tavoitteen, keskeisten periaatteiden ja yksityiskohtaisten sääntöjen olisi muodostettava johdonmukainen kokonaisuus. Jos esimerkiksi yhtiön toiminnan tarkoitusta muutetaan, pitää uudelleen arvioida osakeyhtiöoikeuden järjestelmä lähes kokonaisuudessaan.

Itse tutkimuksessa käydään laajasti läpi taloustieteellisiä ja muita argumentteja, jotka puoltaisivat osakkeenomistajakeskeisyyden uudelleenarviointia. Tutkimuksen perusteella argumentit eivät näyttäisi niin vahvoilta, kuin joskus annetaan ymmärtää. Nykyinen osakkeenomistajakeskeisyys on myös tehokas tapa tuottaa tavaroita ja palveluja, ja tehokkuus on ympäristön kannalta keskeistä. Lisäksi nykyinen osakkeenomistajakeskeisyys mahdollistaa vihreän siirtymän edellyttämien valtavien yksityisten sijoitusten houkuttelemisen.

Tutkimuksessa lähdetään siten siitä, että ulkoishaittoja ja muita vastuullisuuteen liittyviä näkökohtia kannattaisi edelleen edistää erityislainsäädännöllä (esim. ympäristöoikeus) ja taloudellisella ohjauksella (tuet, päästökauppa, verot). Vastuullisuutta ei kannattaisi privatisoida esimerkiksi yhtiön johdolle. Osakeyhtiölakia kannattaisi kuitenkin uudelleenarvioida muun muassa niin, että osakkeenomistajat voisivat tehdä – riittävällä määräenemmistöllä ja oikeilla reunaehdoilla – puhtaasti eettisiä päätöksiä ja mahdollisesti muuttaa myös yhtiön toiminnan tarkoitusta. Nykyisin päätökset vaativat yksimielisyyttä.

Olen harrastanut osakeyhtiöoikeutta noin 30 vuotta ja ollut aina kiinnostunut myös teoreettisista kysymyksistä. Nyt minulla on ollut lähes kolme vuotta tilaisuus käyttää tähän hankkeeseen merkittävästi aikaa. Aiheen toinen puoli, ympäristö, on meille kaikille tärkeä aihe, ehkä merkittävin yhteiskunnallinen kysymys tällä hetkellä.

Prosessi opetti jälleen kerran kunnioittamaan alan ammattilaisia, tällä kertaa tutkijoita. Prosessi opetti myös paljon omista kyvyistä ja niiden rajallisuudesta. Toisaalta opin hyvin paljon itse substanssista, eli yhtiöoikeudesta, vastuullisuusajattelusta ja erityisesti ilmastokriisistä. Tutkimus ja tutkiminen on kaiken kaikkiaan hauskaa ja palkitsevaa, mutta siinä panee itsensä peliin. Myös tutkija saa nauttia unettomista öistä.