OECD-vertailu: Suomalaisten nuorten koulutustaso laskenut keskitason alapuolelle

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on julkaissut vuosittaisen koulutusjärjestelmiä vertailevan indikaattorijulkaisunsa Education at a Glancen. Tämän vuoden julkaisun erityisteemana oli korkea-asteen koulutus. Tarkastelu kohdistui pääosin vuoteen 2020.

Korkeakoulutuksen nopea laajeneminen jatkuu kansainvälisesti. Vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana korkea-asteen koulutettujen osuus 25–34-vuotiaista nousi OECD-alueella 27 prosentista 48 prosenttiin. Suomi poikkeaa kansainvälisestä kehityksestä. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Suomessa pysytellyt vakaana ja noussut 39 prosentista 40 prosenttiin ja Suomen asema OECD-maiden vertailussa on täten muuttunut. Vuonna 2000 korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten osuus Suomessa oli OECD-maiden korkeimpien joukossa, Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean tasolla, vuonna 2021 selvästi keskitason alapuolella, Chilen ja Turkin tasolla.

25-64-vuotiaassa aikuisväestössä Suomen suhteellinen koulutustaso on seurannut samaa kehitystä viiveellä. Vielä vuonna 2011 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus työikäisistä oli Suomessa 7,8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin OECD maissa keskimäärin (Suomi 39,3 %, OECD 31,5 %). Vuonna 2021 yhteensä 41,1 % OECD-maiden 25-64-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon, kun Suomessa osuus oli 42,3 prosenttia. Suomi on siten siirtynyt OECD-maiden ylimmästä neljänneksestä maiden keskiryhmään. 

Vuonna 2021 kansainvälinen koulutustasovertailu perustuu ensi kertaa uudistuneeseen työvoimatutkimukseen. Työvoimatutkimuksen pitkään kasvanut vastaajakato on johtanut suomalaisten koulutustason yliarvioimiseen kansainvälisissä tilastoissa. Työvoimatutkimuksen laaja uudistus vuonna 2021 on parantanut työvoimatutkimuksella tuotettavien koulutustasotietojen luotettavuutta ja yhtenäistänyt niitä tutkintorekisteritietojen kanssa. Uudistunut työvoimatutkimus mahdollistaa suomalaisten koulutustason aiempaa täsmällisemmän kansainvälisen vertailun. Asiaa käsitellään laajemmin opetus- ja kulttuuriministeriön politiikka-analyysissä. 

Korkeakoulutus parantaa työllistymismahdollisuuksia. Suomessa ja OECD-maissa korkeakoulutettujen työllisyysaste on keskimäärin noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin toisen asteen koulutuksen suorittaneiden. Työllisyysasteiden erot ovat säilyneet suurin piirtein samalla tasolla koko 2000-luvun. 

Korkea-asteen koulutus tuo myös suuremman palkan. Korkeakoulutuksen tuoma palkkaetu verrattuna toisen asteen tutkintoon on OECD-maissa keskimäärin 55 %. Suomessa korkea-asteen tutkinnon palkkaetu toisen asteen tutkintoon nähden on 34 %, eli OECD-keskiarvoa pienempi, mutta suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Koulutuksen palkkapreemion vertailussa Suomi on mielenkiintoisesti ainoa OECD-maa, jossa toisen asteen tutkinto ei lisää palkkaa suhteessa perusasteen tutkintoon.

Suomessa korkea-asteen opiskelijoista suurin osa (69 %) opiskelee alempaa korkeakoulututkintoa, eli yliopistojen kandidaatintutkintoa tai ammattikorkeakoulututkintoa. Ylempää korkeakoulututkintoa (eli yliopistojen maisterin tutkintoa tai ammattikorkeakoulujen ylempää amk-tutkintoa) opiskelee 25 % Suomen korkea-asteen opiskelijoista.

Vuoden 2022 EAG:ssa tarkastellaan myös korkea-asteen koulutuksen läpäisyä. Korkeakoulujärjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan, siksi vertailu on tehty vain alemman korkea-asteen koulutuksen läpäisystä, eli Suomessa yliopistojen kandidaatintutkinnon ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisesta tutkinnon tavoiteajassa. 

EAG-vertailun mukaan Suomessa korkeakoulutuksen läpäisy on hieman OECD-maiden keskiarvoa parempi. Suomessa alemman korkeakoulututkinnon suoritti tavoiteajassa 46 % koulutuksen aloittaneista, OECD-keskiarvon ollessa 39 %. Suomessa sukupuolten välinen ero oli hieman suurempi kuin OECD-keskiarvo.

Korkeakoulutuksen tuomissa hyödyissä on eroja naisten ja miesten välillä. Toisen asteen tutkintoa vailla olevien naisten työllisyysaste oli Suomessa vain 38 %, kun se korkea-asteen koulutuksen suorittaneilla oli 86 %. Miehillä vastaavat luvut olivat 57 % ja 89 %. Koulutuksen puute on siis riski erityisesti naisten työllistymiselle.

Vaikka sukupuolten välinen ero työllisyysasteessa kapenee koulutustason noustessa, ansiotason osalta koulutus ei ole onnistunut vastaavalla tavalla tasaamaan eroja.  

Suomessa on jo vuosia ollut koulutuspoliittisena tavoitteena lisätä osallistumista varhaiskasvatukseen. 3–5-vuotiaista varhaiskasvatukseen osallistui 88 % vuonna 2020, mikä on samalla tasolla EU-keskiarvon kanssa, mutta yli OECD-keskiarvon (83 %). 

Ikäluokan osallistumisaste kasvoi OECD-maissa keskimäärin yhden prosenttiyksikön verran vuosien 2015 ja 2020 välillä. Suomessa osallistuminen on tuolla ajanjaksolla kasvanut 14 prosenttiyksikköä, mikä on OECD-maiden suurin lisäys. 

Myös alle 3-vuotiaiden osallistumisaste on kasvanut Suomessa. Se oli 37 % vuonna 2020, kun vielä vuonna 2015 se oli 28 % ja kymmenen vuotta aiemmin 25 %. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi jää muista jälkeen. 

Suomessa suurempi osa sekä toisen asteen yleissivistävästä että ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista on naisia kuin OECD- ja EU-maissa keskimäärin. Suomessa naisia oli lukiosta valmistuneista 59 % ja ammatillisen koulutuksen suorittaneista 54 %. 

Ammatillisessa koulutuksessa alavalinnat ovat Suomessa edelleen hyvin sukupuolittuneita. Tekniikan aloilla tutkinnon suorittaneista vain 19 % oli naisia, kun taas terveys- ja hyvinvointialoilla naisten osuus oli 85 %.

Opettajien palkat muodostavat koulutuskustannusten suurimman kuluerän. Opettajien palkat vaihtelevat suuresti OECD-maiden välillä. 

Keskimääräinen opettajien palkkojen vaihteluväli on OECD-maissa 41 941–53 682 USD, kun tarkastellaan palkkoja varhaiskasvatuksen opettajista lukiokoulutuksen opettajiin. Suomessa vaihteluväli on suurempi (38 128–62 714 USD), mikä johtuu osaltaan varhaiskasvatuksen opettajien palkkatasosta, joka jää OECD:n keskiarvon alapuolelle. Muilla koulutusasteilla opettajien palkkataso on OECD:n keskiarvoa korkeampi.

Sen sijaan uran aikainen palkkakehitys on Suomessa maltillista. Esimerkiksi yläkoulun opettajan taulukkopalkka kasvaa Suomessa noin 30 prosenttia lähtöpalkkaa suuremmaksi, kun se Koreassa voi nousta jopa 2,8-kertaiseksi.

Koronakriisin vaikutukset talouteen ja työelämään heijastuvat myös koulutukseen osallistumiseen. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien NEET-nuorten määrässä ei kuitenkaan useimmissa OECD-maissa nähty pandemian aiheuttamaa pelättyä jyrkkää kasvua. 

NEET-nuorten osuus 18–24-vuotiaista kasvoi ensimmäisenä pandemiavuonna 2020, mutta laski vuonna 2021 useissa maissa Suomi mukaan lukien jopa pandemiaa edeltävän tason alapuolelle. 
Myös Suomessa NEET-nuorten osuus laski lähes 3 prosenttiyksikköä noin 14,8 % prosentista noin 11,9 prosenttiin. 

Noin 1,5 miljardin lapsen ja nuoren lähiopetus keskeytyi koronapandemian vuoksi vuonna 2020. Pandemian aikana koulut ovat olleet suljettuina eripituisia ajanjaksoja lähes kaikkialla maailmassa. 
Koronapandemian alussa koulut siirtyivät hyvin nopeasti etäopetukseen. Eri maiden valmiudet etäopetuksen järjestämiseen ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti. 

Pandemiatilanne alkoi vähitellen helpottua vuoden 2021 aikana rokotteiden myötä. Lukuvuonna 2021–2022 koko maan kattavia, vähintään viikon mittaisia koulusulkuja oli ainoastaan kolmessa OECD-maassa. Terveysturvallisuutta korostettiin kuitenkin edelleen: kaikkien maiden kouluissa panostettiin hygieniaan, ja käsien pesuun sekä tilojen siivoukseen annettiin kansallisen tason ohjeita. Valtaosassa maita opettajilta ja oppilailta – nuorimpia lukuun ottamatta - vaadittiin maskin käyttämistä kouluissa. Lisäksi osa maista teki säännöllisiä koronatestejä oppilaille, opiskelijoille sekä opettajille.

Lähde: opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote.