Oman ajattelun ja oletusten ky­see­na­lais­ta­mi­nen vievät tutkijaa eteenpäin

Väitöskirjani käsittelee liikkeenluovutuksen tunnistamista ja oikeusvaikutuksia sekä EU-oikeuden tulkintavaikutusta. Liikkeenluovutussääntely on luonteeltaan hyvin avointa sääntelyä. Viime aikoina julkisen sektorin muutostilanteista on Suomessa usein säädetty lailla siten, että muutostilanteet katsotaan lain nojalla liikkeenluovutukseksi.

Liikkeenluovutuskysymyksistä ja nimenomaan liikkeenluovutuksen tunnistamisesta ja oikeusvaikutuksista on annettu paljon sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuja että kotimaisten tuomioistuinten ratkaisuja. Tutkimuksessani olen tarkastellut liikkeenluovutuksen tunnusmerkkejä ja oikeusvaikutuksia. Olen ollut kiinnostunut erityisesti siitä, miten ne ovat yksityisellä ja julkisella sektorilla kehittyneet unionin ja kansallisessa oikeudessa.

Lähtökohtanani on ollut kirjallisuudessa esitetty toteamus tulkintavaikutuksen suuresta roolista liikkeenluovutuksessa. Tutkimuksessani olen arvioinut, miten ylimmät tuomioistuimet ovat ottaneet tulkintavaikutuksen huomioon liikkeenluovutuksen tunnistamista ja oikeusvaikutuksia koskevissa ratkaisuissaan. Lisäksi olen tarkastellut, mikä merkitys tulkintavaikutuksella on liikkeenluovutuksen tunnistamisessa ja oikeusvaikutuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Tutkimuksessani olen päätynyt siihen, että liikkeenluovutuskontekstissa EUT:n ennakkoratkaisujen sivuuttaminen ei tietyissä oikeuskysymyksissä ole mahdollista ja yhdynkin Juha Karhun 2000-luvun oikeuslähdeoppi 1.0:ssa esittämään näkemykseen EU-oikeuden, ml. EUT:n ennakkoratkaisujen sijoittumisesta vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin. Nähdäkseni yhteensopiva tulkinta edellyttää myös tulkintavaikutuksen rajat ja ennakkoratkaisujen relevantin aineellisoikeudellisen sisällön huomioon ottavaa tulkintaa, jossa riittäviltä osin tunnetaan ja otetaan huomioon se, miten ja millaisen tulkintaprosessin tuloksena EUT:n tulkintakannanotot ovat syntyneet.

Olen tehnyt työurani erilaisissa opetukseen ja koulutukseen liittyvissä hallinnon, johtamisen ja asiantuntijatehtävissä. Jatkuva uuden oppiminen ja kouluttautuminen ovat leimanneet työuraani vahvasti. Jossain vaiheessa kävi selväksi, että lähden tavoittelemaan jatkotutkintoa. Luontevimmin tämä olisi tapahtunut kasvatustieteen jatko-opinnoissa, mutta innostuttuani suorittamaan hallinto-oikeuden opintoja Itä-Suomen yliopistossa, oikeustieteen opinnot veivätkin mennessään.

Matkasta tuli pitkä, koska välietappina suoritin hallintotieteiden maisterin tutkinnon. Työ- ja virkamiesoikeus valikoituivat omimmaksi oikeudenalakseni ja kun tutkimusaiheekseni tarkentui liikkeenluovutus, myös EU-oikeus tuli mukaan kuvioon. Käytännön kokemus työelämästä, esimies- ja johtotehtävistä sekä niihin liittyvistä koulutustehtävistä antoivat hyvän tarttumapinnan työoikeuden kysymyksiin. Pitkään kestänyt tutkimusprosessi puolestaan kypsytti omaa ajatteluani ja tutkimusasetelmani kehittyikin matkan varrella oman ymmärrykseni lisääntyessä.

Väitöskirjaprosessi vahvisti sinnikkyyttä, määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä. Opin paljon itsestäni ja siitä, miten pitkäjänteinen ja moniulotteinen työskentely on mahdollista siten, että tasapaino elämän perusasioiden, työn ja tutkimuksen välillä kuitenkin säilyy. Perheellisen on pitkään kestäneen tutkimusprosessin aikana hyväksyttävä se, että tutkimus ei ole aina ykkönen. Samalla on ymmärrettävä se, että tutkimuksen pariin on aina palattava ennemmin tai myöhemmin, mikäli tutkimuksen aikoo saattaa loppuun. Tutkimusprosessini opetti, että oma ajattelu kehittyy matkan varrella. Jotta voi päästä tutkimustyössä ja ajattelussaan eteenpäin, on osattava myös kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja oletuksiaan. Mittaamattoman arvokkaana apuna tässä olivat ohjaajani professori emeritus Tarmo Miettinen ja hovioikeudenneuvos, dosentti Mirjami Paso. Myös esitarkastajien rooli on tärkeä tilanteessa, jossa tutkimus valmistuu pitkälti työn ohessa, melko erillään yliopistoyhteisöstä.

Pienenä anekdoottina mainittakoon, että kun ensimmäistä kertaa valmistauduin EU-oikeuden tenttiin Ylläksen maisemissa lukemalla Juha Raition ”EU-oikeus ja sisämarkkinat” -teosta, ajattelin, että EU-oikeuteen en tämän koommin aio palata. Vähän sitä ihminen tietää, mitä edestään löytää: Raition tuotantoa kulki sittemmin mukana pohjoisessa useammankin kerran tutkimusvuosien aikana.

****

OTT Mari Lyyra on toiminut työurallaan erilaisissa opetustoimen hallinnon ja johtamisen tehtävissä, mm. opettajana, hallinnon ja johtamisen yliopettajana, rehtorina ja sivistysjohtajana. 1.8.2022 edessä ovat uudet haasteet, kun Lyyra siirtyy Kajaanin kaupungin sivistysjohtajaksi.