Palkka-avoi­muus­di­rek­tii­vi ei tarkoita palkka-avoimuutta

EU:ssa hyväksyttiin viime vuonna direktiivi palkkauksen läpinäkyvyydestä. Suomessa tätä direktiiviä alettiin kutsua hieman harhaanjohtavasti palkka-avoimuusdirektiiviksi.

Direktiivi on herättänyt paljon huomiota, ja siitä on kirjoitettu somessa ja mediassa lukuisia juttuja. Jutuista on kuitenkin välillä ollut vaikea löytää paikkansapitäviä kohtia direktiivin todellisen sisällön kanssa. Jutut ovat johtaneet joukkoon isojakin väärinkäsityksiä niin työnantajien, työntekijöiden kuin työnhakijoidenkin keskuudessa.

Mikä sitten on tarua ja mikä totta? Käydään läpi direktiivin sisällöstä useimmiten esitetyt väitteet.

FIKTIO 1. Työnantajien on noudatettava jo nyt palkka-avoimuusdirektiivissä säädettyjä uusia velvollisuuksia.

FAKTA 1. Työnantajien ei ole noudatettava palkka-avoimuusdirektiivin velvollisuuksia.

Direktiivi hyväksyttiin viime vuonna EU:ssa, mutta se ei ole voimassa olevaa oikeutta Suomessa, kuten ei missään muussakaan EU-maassa. Direktiivi tulee implementoida eli täytäntöönpanna kansallisesti EU-maissa viimeistään kesällä 2026. Suomessa implementointiprosessia ei olla vielä edes aloitettu.

Työnantajien tulee noudattaa vasta niitä lakimuutoksia, jotka tehdään Suomen lainsäädäntöön direktiivin implementoimiseksi. Kukaan ei voi vielä todellisuudessa tarkasti tietää, millaisia muutoksia Suomen lainsäädäntöön tullaan tekemään.

Direktiivejä ei ole velvollisuutta täytäntöönpanna kansallisesti sanasta sanaan. Direktiivit sallivat usein erilaisia vaihtoehtoja kansalliselle implementoinnille. Palkka-avoimuusdirektiivin kohdalla on helppo listata jopa kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja kansallisten lakimuutosten sisällölle.

Direktiivin täytäntöönpanoa tulee ohjaamaan Suomen hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan ”hallitus edistää palkka-avoimuutta EU-direktiivin minimisäännösten mukaisesti”.

FIKTIO 2. Palkka-avoimuusdirektiivi koskee naisten ja miesten palkkatasa-arvon lisäksi vähemmistöjen syrjimätöntä ja muidenkin työntekijöiden tasapuolista kohtelua palkkauksessa.

FAKTA 2. Palkka-avoimuusdirektiivi koskee vain naisten ja miesten palkkatasa-arvoa.

Suomessa naisten ja miesten välisestä tasa-arvoisesta palkkauksesta säädetään tasa-arvolaissa.

Direktiivi ei koske vähemmistöjen syrjimätöntä kohtelua palkkauksessa, josta säädetään Suomessa yhdenvertaisuuslaissa. Direktiivi ei koske myöskään työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädettyä työntekijöiden tasapuolista kohtelua palkkauksessa.

FIKTIO 3. Palkka-avoimuusdirektiivi edellyttää, että työnantaja kertoo työstä maksettavan palkan määrän jo työpaikkailmoituksessa.

FAKTA 3. Palkka-avoimuusdirektiivi ei edellytä palkan kertomista työpaikkailmoituksessa.

Direktiivin mukaan työnantajan tulee ilmoittaa työnhakijalle palkkatieto ”esimerkiksi työpaikkailmoituksessa, ennen työhaastattelua tai muulla tavoin”. Palkkatieto on kerrottava tasapainoisen palkkaneuvottelun turvaamiseksi.

Direktiivin mukaan palkkatietona on kerrottava työstä maksettava ”alkupalkka tai sen vaihteluväli”.

FIKTIO 4. Palkka-avoimuusdirektiivin mukaan työntekijällä on oikeus saada tietää työkaverinsa palkan määrä työnantajalta.

FAKTA 4. Palkka-avoimuusdirektiivin mukaan työntekijällä ei ole oikeutta saada tietää työkaverinsa palkkaa.

Direktiivi ei anna työntekijälle oikeutta kysyä työkaverinsa palkan määrää työnantajalta. Oikeutta ei anneta myöskään henkilöstön edustajalle, kuten luottamushenkilölle. Työntekijän palkka on EU:n tietosuoja-asetuksessa (GDPR) tarkoitettu henkilötieto, jonka käsittelyä ja luovuttamista koskevat tiukat edellytykset.

Yksittäisen työkaverin palkan sijaan työnantajan on kerrottava työntekijälle tämän kanssa samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten palkkojen keskiarvot, jos työntekijä tätä pyytää.

Työnantajan on lisäksi kerrottava työntekijöilleen ilman näiden pyyntöäkin perustiedot käyttämästään palkkausjärjestelmästä. Direktiivin mukaan tällaisia tietoja ovat ”palkan, palkkatasojen ja palkankehityksen” yleiset määräytymisperusteet.

FIKTIO 5. Palkka-avoimuusdirektiivi tuo työnantajalle velvollisuuden kertoa työntekijöidensä sukupuolten välisistä palkkaeroista ja korjata perusteettomat palkkaerot.

FAKTA 5. Työnantajalla on jo Suomen nykyisen tasa-arvolain mukaan velvollisuus kertoa työntekijöilleen näiden sukupuolten välisistä keskipalkkaeroista ja korjata perusteettomat palkkaerot.

Tasa-arvolaissa säädetty velvollisuus palkkakartoituksen tekemiseen koskee kaikkia vähintään 30 työntekijää työllistäviä työnantajia. Palkkakartoituksesta säädetään lain 6 a ja 6 b §:ssä.

Direktiivi tuo palkkakartoituksen tekovelvollisuuteen joitakin lisävaatimuksia. Nämä koskevat kuitenkin vain vähintään 100 työntekijää työllistäviä yrityksiä, ja näitäkin vasta erillisen siirtymäajan jälkeen.

Tarkempia tietoja tulevien lakimuutosten sisällöstä on odotettavissa aikaisintaan keväällä 2025.