Peltomäki: Ajankohtaista en­nak­ko­pe­rin­näs­sä

Valtioneuvosto on 25.4. päättänyt kehysriihessään julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028. Suunnitelma sisältää useita muutoksia verotukseen. Pääosa muutoksista kiristää verotusta ja jotkut ovat vain teknisluontoisia.

Hallituksen esityksessä HE 49/2024 vp ennakkoperintälakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Verohallinto voisi määrätä verovuoden verokortit ja ennakonpidätyksen perusteet tulemaan voimaan vuoden alusta nykyisen helmikuun alun sijaan. Lisäksi lakia muutettaisiin siten, että ennakonpidätyksen perusteiden laskennassa Verohallinto voisi ottaa verovelvollisen suostumuksella huomioon myös yli 7 000 euron suuruiset ennakonkannon alaiset tulot. Ennakonpidätysprosentin laskentaperusteiden ja perusverokorttien voimaantuloajankohdan muutoksen tavoitteena on parantaa ennakonpidätysmenettelyn sujuvuutta ja verokorttien ymmärrettävyyttä verovelvollisille. Tavoitteena on myös vähentää verovelvollisten tarvetta asioida Verohallinnossa muutosverokortin tai verokorttia koskevan neuvon hakemiseksi sekä vähentää muutosverokorttien käsittelystä suorituksen maksajille ja Verohallinnolle aiheutuvaa työtä. Muutoksen tavoitteena on myös parantaa ennakkoperinnän vastaavuutta.

Muutos olisi ensimmäinen vaihe kehittämisessä, jonka tarkoituksena on saada käyttöön Verohallintoaloitteinen ennakonpidätyksen mitoittaminen. Olennainen osa tätä olisi nyt ehdotettava kuulemiseen ja tiedoksisaantiin liittyvä EPL 10 §:n muutos, jonka mukaan Verohallinto voisi verovelvollista kuulematta merkitä ennakonpidätyksen määrän prosentteina suorituksen saajan verokorttiin tai siirtää tiedon suoraan ennakonpidätyksen toimittamiseen velvolliselle. Pidätysprosentti voisi tulla voimaan ja sitä voitaisiin soveltaa jo ennen kuin suorituksen saaja on saanut sen tiedoksi.

Vuoden 2025 budjettilakipakettia koskevassa lainsäädäntöhankkeessa VM008:00/2024 ehdotetaan tuloverolakiin muun ohessa lisättäväksi säännökset luottojen, talletusten ja sijoitusten perusteella kertyvien asiakasetujen verotuksesta. Asiakasbonus, -hyvitys, -alennus tai muu vastaava asiakkuuteen perustuva rahanarvoinen etu olisi luonnollisen henkilön veronalaista pääomatuloa, jos etu kertyisi tai sen määrä muodostuisi yksityistalouden luottojen, talletusten, sijoitusten, sijoitusvakuutusten, vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tai kapitalisaatiosopimusten määrän tai arvon perusteella. Etu olisi kuitenkin verovapaata tuloa siltä osin, kun etu käytettäisiin tai se kohdistuisi edellä mainittuihin eriin liittyviin palveluihin, palvelumaksuihin tai luoton korkoihin eikä etua maksettaisi rahana tai siihen verrattavalla tavalla. Lisäksi verovapaus edellyttäisi, että asiakas ei voisi vaikuttaa edun käyttökohteeseen. Arvioitu esittelyviikko 39/2024.

KHO 724/2024 – veron määrääminen toimittamattomasta ennakonpidätyksestä

A:n maksettavaksi oli määrätty verotarkastuksen seurauksena toimittamatonta ennakonpidätystä työntekijöiden palkoiksi katsotuista suorituksista. Käytetty ennakonpidätysprosentti oli ollut 40 kaikkien palkansaajien osalta.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut määrätä toimittamattomat ennakonpidätykset oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 51 §:n 1 momentin nojalla kaavamaisen 40 prosentin suuruisina vai oliko ennakonpidätykset tullut määrätä palkansaajien tätä alempien todellisten veroprosenttien perusteella. Kun ennakonpidätykset oli määrätty, palkansaajien säännönmukainen verotus oli ollut toimitettu.

Lain esitöistä oli pääteltävissä, että palkkatuloihin on tarkoitus soveltaa lain sanamuodosta poiketen kaavamaisesti 40 prosentin ennakonpidätystä. Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin erityisesti lain sanamuodon ja ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksen perusteella, että tunnistettujen palkansaajien veronalaisiin tuloihin lisättyjen palkkatulojen ennakonpidätyksiin on sovellettava palkansaajien todellisia veroprosentteja, joissa on otettu huomioon verotarkastuksen perusteella lisätyt palkkatulot. Vuodet 2017 ja 2018. Äänestys 3–2.

Ennakkoperintälaki 3 § 1 momentti
Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 37 § 1 momentti 2 kohta, 38 § 1 momentti, 40 § 1 momentti ja 51 § 1 ja 3 momentti

KHO 505/2024 – muutoksenhakuohje ja määräaika

Verotuspäätökseen liitetystä muutoksenhakuohjeesta puuttui maininta siitä, että sähköisesti jätettävän oikaisuvaatimuksen tulee olla perillä, paitsi muutoksenhakuajan viimeisenä päivänä, myös ennen kello 16.15. Ohje antoi tukea päätelmälle, jonka mukaan määräaika päättyisi vasta vuorokauden vaihtuessa. Muutoksenhakuohjetta oli pidettävä virheellisenä. Muutoksenhakija oli tämän vuoksi erehtynyt määräajan päättymisen kellonajasta ja toimittanut oikaisuvaatimuksen Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta määräajan viimeisenä päivänä mainitun kellonajan jälkeen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että periaatetta, jonka mukaan asianosaisella on oikeus luottaa saamaansa muutoksenhakuohjeeseen, on pidettävä oikeusjärjestelmässämme vakiintuneena. Verotuksen oikaisulautakunnan ei olisi tullut jättää oikaisuvaatimusta myöhään tehtynä tutkimatta.

Perustuslaki 21 §
Hallintolaki 46 § 1 ja 3 momentti ja 49 § 2 ja 3 momentti