Pe­rin­tä­toi­mis­to­jen karhukirjeet ylivelkaisessa kuolinpesässä – Urpo Kangas vastaa

”Voimassa olevien perintökaaren velkavastuusäännösten mukaan perillinen voi joutua oikeastaan henkilökohtaiseen velkavastuuseen perittävän veloista vain perunkirjoitusrikkomuksen tai väärän tiedon antamisen johdosta perunkirjoituksessa tai omaisuuden salaamisesta. Pesänselvitysvelat ovat etuoikeutetussa asemassa muihin velkoihin nähden, ne voidaan maksaa pois sitä mukaa kuin ne erääntyvät maksettavaksi. Tähän perintökaaren velkavastuujärjestelmään istuvat varsin huonosti sellaiset pikkuvelat, joita velkojat ovat antaneet perittävän vielä eläessä perintätoimistojen perittäväksi”, toteaa siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta.

”Silloin kun perintökaari tuli voimaan 1966, ammattimaista velkojen perintää ei oikeastaan laajamittaisesti ollut. Velkojat toimivat itse, nyt he ovat ulkoistaneet saataviensa perinnän. Nyt kuolinpesän postiluukusta voi tipahdella perintätoimiston karhukirjeitä maksamattomista sairaalalaskuista, palauttamatta jääneistä kirjoista, parkkimaksuista, sanomalehtien tilausmaksuista, puhelinlaskuista, pikavippifirmojen saatavista ja esimerkiksi maksamattomista kotisairaanhoidon laskuista.

Valtaosa kuolinpesistä selvitetään yksityisessä osakasselvityksessä. Osakkaat ovat kauhun vallassa kun postiluukusta tipahtelee laskuja, joiden maksaminen osakasselvityksen alkuvaiheessa on jopa mahdotonta sen vuoksi, ettei osakkailla ole vainajan tilien käyttöoikeutta. Perintäkirjeissä alkuperäiseen laskuun lisätään aina perintäkulut ja kirje saattaa sisältää maininnan siitä, miten velallinen joutuu vastaamaan viime kädessä perimisestä aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista. Hädissään osakkaat maksavat näitä laskuja omilta tileiltään ja jos kuolinpesä on ylivelkainen, maksu jää heidän tappiokseen. Osakkaiden kannattaisi harkita tarkoin sitä, milloin laskun maksaminen on aiheellista ja missä tilanteissa voi perintätoimistolle ilmoittaa, että velkoja saa nuolla näppinsä”, muistuttaa Kangas.

Pesänselvittäjää ei tällaisten laskujen maksamista varten kannata Kankaan mielestä hakea kuolinpesään. ”Jos osakas tietää, ettei kuolinpesässä ole lainkaan varoja edes pesänselvityskustannuksiin, perintätoimistolle pitäisi riittää osakkaiden ilmoitus siitä, että kuolinpesä on varaton. Käytännössä se ei riitä. Vaikka asiasta ei ole säädetty, perintätoimistot saattavat vaatia nähtäväkseen perittävän jälkeen laaditun perukirjan voidakseen varmistua siitä, että perintää ei kannata jatkaa. Perukirja on kuitenkin salassa pidettävä asiakirja, eikä sitä pitäisi levitellä holtittomasti ympäriinsä”, painottaa Kangas.

Urpo Kangas on siviilioikeuden emeritusprofessori. Hän on kirjoittanut monia teoksia perhe- ja jäämistöoikeudesta, mm. Perhevarallisuusoikeus ja Perunkirjoitus ja perinnön veroseuraamukset.