Euroopan talouskomission (UNECE) rajavesistösopimus allekirjoitettiin Helsingissä vuonna 1992, ja se tuli voimaan vuonna 1996. Sopimuksen tavoitteena on varmistaa rajavesistöjen kestävä käyttö edistämällä yhteisiä vesistöjä jakavien valtioiden välistä yhteistyötä.

Slovenian Ljubljanassa pidettävä osapuolikokous kokoontuu päättämään seuraavien kolmen vuoden työohjelmasta, siihen liittyvistä vastuista sekä lukuisista temaattisista asioista. Kokoukseen odotetaan yli viittäsataa osallistujaa noin sadasta valtiosta sekä tarkkailijaorganisaatiosta. Kokouksen ohjelma keskittyy vesiyhteistyön merkitykseen ilmastonmuutoksen hillinnässä, sopeutumisessa ja ilmastoriskien ennakoinnissa sekä hallinnassa.

Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö Tuula Packalen osallistuu kokouksessa paneeliin, jonka aiheena ovat veden, ruoan, energian ja ekosysteemien kytkennät (nexus) rajavesistöihin liittyvässä ilmastotyössä.

Tämän työn johtavana osapuolimaana Suomelta haluttiin kuulla erityisesti käytännön esimerkkejä ilmastotoimista, joissa on sovitettu yhteen talouden eri sektoreita. Näin tehdään muun muassa veden virtaaman sääntelyn monitavoitteisessa optimoinnissa, jossa huomioidaan niin erilaiset tarpeet vedelle kuin ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiötkin.

”Tarve hallita ääri-ilmiöiden vaikutuksia tulee jatkossa vain kasvattamaan poikkisektoraalisen yhteistyön merkitystä monitavoitteisessa rajavesityössä”, osastopäällikkö Packalen ennakoi puheenvuorossaan. 

”Valuma-aluesuunnittelu on yksi yleistyvistä toimintamalleista eri tavoitteiden yhteensovittamisessa”, hän jatkaa.

Suomessa rajavesistösopimuksen vastuuministeriö on ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön lisäksi Suomen valtuuskunnassa on mukana ulkoministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) asiantuntijoita.

Rajavesistösopimus oli alun perin alueellinen, mutta se on avattu globaaliksi ja avoimeksi Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioille. Tällä hetkellä sopimuksen osapuolina on 55 YK:n jäsenvaltiota (ml. EU). Viime vuosina sopimukseen on liittynyt Afrikan maita, joiden jakamissa vesistöissä kuivuus ja veden niukkuus vaikeuttavat ruoka- ja energiaturvallisuutta ja uhkaavat lisätä jännitteitä naapurivaltioiden välillä.

Namibia on hakeutunut Suomen kanssa yhteistyöhön, jotta kokemuksia veden jakamisen ja seurannan käytännöistä voidaan laajentaa. Kokemuksia Suomen ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön tuella toteutetusta kumppanuudesta esitellään osana kokouksen täysistuntoa.   

Suomen valtuuskunnan osallistumista Ljubljanassa täydentävät sivutapahtumat. Näissä syvennytään muun muassa vesidiplomatian mahdollistamaan tiedonvaihtoon, jonka luottamuksen puute ja politisoituva kilpailu vedestä tai suoranaiset konfliktit voivat estää. Lisäksi useat korkean tason tapaamiset muiden maiden valtuuskuntien kanssa osoittavat kiinnostusta suomalaiseen vesiosaamiseen.

Lähde: maa- ja metsätalousministeriön tiedote.