Rekrytointikysymykset kertovat paljon työnantajasta
JURISTIREKRY | Suomen yhden menestyneimmän työoikeustiimin vetäjä Anu Waaralinna ei halua johtaa työnhakijoita harhaan ja kysellä typeriä. ”Palkkaan joukkuepelaajia, joiden kehitykseen sitoudun.”
Aloitin in house -juristina 1998, ja ensimmäisen juristirekrytoinnin tein muistaakseni 2005. Palkkasin silloin Jukka Paloheimon, joka on tiimissäni edelleen. Kaikkiaan olen ollut mukana 20–30 rekrytoinnissa. Sen päälle on laskettava vielä lukuisat trainee-palkkaukset.
Tekemäni rekrytoinnit ovat lähes poikkeuksetta täsmäiskuja, eikä niistä ole hakuilmoitusta missään. Työoikeus on hyvin ainutlaatuinen ja substanssiosaamista vaativa oikeudenala, mutta pelkkä juridiikan osaaminen ei riitä. Miksi? Siksi, että jokainen toimeksianto liittyy suoraan ihmiseen, joten tässä työssä on pidettävä ihmisistä.
Sen lisäksi palkattavan juristin on ymmärrettävä asianajon lainalaisuudet. Sanon usein, että meidän asianajajien kädet ovat toisten taskuissa eli olemme aina asiakkaan asialla. Vaikka minä olenkin esihenkilö, asiakas on lopulta aina kuningas, jolle haluamme tuottaa lisäarvoa.
---
Rekrytoinnissa etsin ensisijaisesti tiimin jäsentä ja kollegaa. Niin sanottu hyvä tyyppi onkin aivan ehdottoman tärkeä asia. Siksi haluan, että ryhmämme pari senioria tapaavat hakijan ensin, haastattelevat hänet ja kertovat ensivaikutelmasta. Haluan huolehtia, että käsitys hakijasta on aito eikä liikaa minun vaikuttamani.
Olen jääkiekkoperheestä ja oppinut saman filosofian. Meillä Roschierilla ei myöskään palkata ketään vilttiketjuun, vaan suoraan pelipaikalle. Jokaiselle on oma tehtävä. Omassa ryhmässäni ja johtamisessani sitoudun jokaiseen juristiin ja haluan nähdä heidän kehittyvän.
Tiimin pitää olla riittävän monimuotoinen, koska myös asiakkaat ovat erilaisia. Pelkistä Anuista koostuva tiimi ei siis toimisi. Osa asiakkaista haluaa kaltaiseni juristin, osa taas ei. Olen nopea ja toisinaan vähän kärsimätön, joten tarvitaan myös pitkäjänteisempiä juristeja, jotta pystymme palvelemaan kaikkia ja erilaisia asiakkaita.
---
Haastattelutilanteessa pyrin aluksi keskustelemaan jokapäiväisistä asioista, jotta haastateltava tuntisi voivansa keskustella avoimesti kanssani. Sen jälkeen haluan tietää vastauksen kahteen kysymykseen: miksi työoikeus ja miksi juuri meidän toimistomme? Minun on varmistuttava, että hakija tietää mihin on mahdollisesti ryhtymässä. En halua johtaa harhaan tai synnyttää vääriä odotuksia. Minulla ei ole vakiokysymyksiä, vaan etenen haastattelussa aina kulloisenkin hakijan tahdissa.
Keskustelen mielelläni tavoista tehdä töitä, ja siihen liittyy esimerkiksi suhtautuminen etä- ja lähityöhön. Minusta on tärkeää, että tiimi tukee toisiaan – ja se tapahtuu parhaiten olemalla läsnä.
Uskon sen olevan paras tapa kehittyä ja palvella asiakasta. Jos hakija haluaa heti alkuun tietää, montako päivää viikossa voi olla etänä, hän ei ehkä ole ryhmäämme oikea tyyppi. Totta kai meillä tehdään etätöitä enkä aseta sen suhteen automaattisia tai ehdottomia rajoja, mutta työ pitää aina tehdä sen vaatimalla tavalla.
---
Typerintä on kysyä hakijan paineensietokyvystä. Tiedän, että tämä aiheuttaa varmasti nyt osassa lukijoita tunteita. Eihän esimerkiksi kukaan nuori juristi pysty vastaamaan siihen tai pysty asettamaan työn vaativuutta mittasuhteisiin. Eikä tuollainen kysymys anna välttämättä hyvää kuvaa myöskään työnantajasta. Minun vastuullani on huolehtia työolosuhteista ja turvallisesta työympäristöstä. En voi siirtää vastuuta hakijalle myöskään kysymällä esimerkiksi, sietääkö hän huonoa johtamista.
Vaikka minulla on vastuullani johtava työoikeustiimi, tulokset eivät ole yksin minun, vaan timanttisen tiimini ansiota. Hankin siihen oikeat jäsenet, kunnioitamme kaikki toistemme tarpeita ja jokainen ymmärtää pelisäännöt.
Kannattaa luottaa intuitioon, jos sellainen on vahva. Erään kerran psykologisen testin tekijä ei suositellut hakijaa, koska tämä ’ei ehkä pärjäisi tiimitilanteissa’. Silloin kysyin testaajalta täsmäkysymykset: tekikö rekrytoitava hakutehtävät aikataulussa, vastasiko hän kaikkiin kysymyksiin ja muodostiko hän johtopäätökset? Vastaus kaikkiin kysymyksiin oli kyllä, joten palkkasin hakijan. Ja hän oli loistotyyppi. Minun tehtäväni oli mentoroida hänet osaksi tiimiä.
Henkkarit
Syntymävuosi: 1971
Perhe: Aviomies Niko
Tutkinnot ja arvonimet: Asianajaja, OTK
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Lapin yliopisto, 1997
Lempioikeudenala: Työoikeus
Guru: Kaikki urani aikaiset esihenkilöt, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet sen, mitä olen nyt, ja erityisesti Korkeimman oikeuden oikeusneuvos Mika Ilveskero
Jos ei olisi juristi, olisi: Kansainvälisen strategiatyön ammattilainen
Motto: Leadership is not a position, it’s an action.
Suosittelen
Kirja: Educated / Tara Westover
Elokuva: The Lady in the Van
Laulu: Boys of summer
Laji: Ratsastus
Kuvataiteen teos: Riitta Nelimarkan nerokkaat teokset
Lue myös aiemmin ilmestyneet Juristirekry-sarjan jutut:
Hallitusammattilaisena toimivaa Sirpa-Helena Sormusta kiinnostaa, missä hakija näkee itsensä viiden vuoden päästä, Outokummun Juhani Ristaniemi taas keskittyy hakijan motivaatioon, persoonaan ja kielitaitoon. Lisää Sormusen ja Ristaniemen rekrytointivinkeistä: https://www.almainsights.fi/juridiikan-ja-talouden-uutiset/voi-olla-kaikkien-etu-ettei-juristi-ole-tulossa-jaadakseen/ ja https://www.almainsights.fi/juridiikan-ja-talouden-uutiset/se-on-pettamaton-tapa/.
Kirjoittaja Juha Riihimäki
Juristikirje
Juristikirje tarjoaa joka toinen viikko asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!
Aiheeseen liittyvää
Kohti uutta ja tuntematonta
“Ensisijainen vastuu sääntöjen ja lakien noudattamisesta on säätiön hallituksella”
