Rohkeutta, sinnikkyyttä, kom­mu­ni­koin­ti­tai­to­ja – juristin eväät EU-uralle

Keskustelusta hahmottui tyypillinen reitti EU-tehtäviin: kansainvälisen tutkinnon suorittamisen ja harjoitteluissa oppimisen kautta vakinaiseen virkaan. Yllätyin kuullessani työnhaun prosessista, jonka kerrottiin kestävän tiettyihin tehtäviin jopa vuoden. Toisaalta esiin nousi myös toisenlainen reitti Euroopan unionin tuomioistuimeen: yksi panelisteista oli saanut yhteydenoton ja suoran työtarjouksen opinto- ja työtaustansa perusteella.

Verkostojen luominen on tärkeää, kuten yliopistossakin on painotettu. Niin työnhaun prosesseihin kuin esimerkiksi työntekoon EUT:n lakimiesavustajana liittyy epävarmuutta, varsinkin kun jälkimmäisessä oma työ on sidoksissa yksittäisen tuomarin työhön: jos tuomari lähtee tehtävästään, päättyvät myös tämän avustajan työt.

Minulle tuli yllätyksenä se, että EUT:ssa toimitaan ainoastaan ranskan kielellä. Edellytettävän kielitaidon hankkiminen vaatisi itseltäni – ja kokemukseni mukaan monelta opiskelijakollegaltakin – suuria panostuksia.

Webinaarin panelisteille ei nähdäkseni ollut vielä uran alkuvaiheessa selvää, että he haluaisivat työskennellä kansainvälisen oikeuden parissa EU:ssa. Tämä kuulosti lohdulliselta, koska en vielä itsekään tiedä varmasti, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä.

Vaadittava substanssiosaaminen vaihtelee paljon työtehtävittäin. Itse koen, että juridinen ammattitaito on elämän mittainen koulu, ja työn kautta oppii jatkuvasti uutta substanssia. Tietysti EU-uralle voi pyrkiä esimerkiksi suorittamalla kansainvälisen oikeuden kursseja ja kieliopintoja, mutta tärkeimpiä ovat henkilökohtaiset ominaisuudet. Rohkeus, sinnikkyys ja kommunikointitaidot ovat webinaarinkin keskusteluissa esiin nousseita ominaisuuksia ja taitoja, joita tarvitaan työssä kuin työssä.

Tärkeinä taitoina nousivat esiin suullisen argumentaation taito sekä kyky ottaa vastaan palautetta työstä. Webinaarissa käsitellyt tehtävät keskittyivät erilaisten asetusluonnosten ja raporttien kirjoittamiseen: niissä kommentit ja parannusehdotukset on osattava ottaa vastaan osana työnkuvaa, ei kritiikkinä.

Suomalainen oikeustieteen maisterin tutkinto on mielestäni laadukas, mutta kansainväliselle uralle en näe sen erityisemmin valmistavan. Tuntuu, että jos EU-uralle haluaisi pyrkiä, olisi järkevää lähteä vaihtoon johonkin Keski-Euroopan kaupunkiin tai työharjoitteluun ulkomaille.

Englannin kielen opetus on koko koulujärjestelmässä hyvällä tasolla, mikä tietysti antaa hyvät lähtökohdat myös työskentelyyn ulkomailla. Opinnoissa juridisia tekstejä tulee luettua niin kattavasti, että sama onnistuisi varmasti myös muulla kielellä työn puitteissa. Kuten paneelissa todettiin, jokainen OTM-tutkinnon suorittanut pärjää varmasti kansainvälisessä työympäristössä.

Olen omissa piireissäni huomannut, että opiskelijavaihtoihin lähdetään usein kokemuksen – ei niinkään itse opiskelun – takia. Koen kuitenkin, että tästä mahdollisuudesta voisi ottaa kaiken irti ja hakeutua yliopistoon, jossa on omaa urapolkua tukevia ja kiinnostavia kursseja. Omien opintojeni ollessa jo maisterivaiheessa olen pohtinut opiskelijavaihdon sijasta panelistienkin esille nostamaa työharjoittelua ulkomailla. Se olisi varmasti yhtä lailla arvokas kokemus, joka tukisi kansainvälisiin työpaikkoihin pyrkimistä, ja rikastuttaisi myös kokemuksena, vaikkei EU-uralle päätyisikään. Tietysti myös työn kannalta tärkeiden henkilökohtaisten ominaisuuksien tunnistaminen ja niiden kehittäminen auttaisivat varmasti uralla kuin uralla.

Rosa Autio on maisterivaiheen oikeustieteen opiskelija Turun yliopistosta. Hän on toisen vuoden opiskelijaksi jo pitkälle edennyt, koska suoritti opintoja myös avoimessa yliopistossa. Rosa haaveilee työskentelystä ihmisoikeuksien parissa esimerkiksi Eurooppa-neuvostossa tai muussa EU:n toimielimessä.