”Se on pettämätön tapa”

Ensimmäistä juristirekrytointiani olin mukana tekemässä vuonna 1998. Uran edetessä rekrytarpeita tuli enenevässä määrin vastaan niin Suomessa kuin ulkomailla.

Neljä eri toimialaa kattavan urani aikana minulla on ollut sekä muutaman juristin muodostamia että isoja, yli 70 juristin globaaleja tiimejä. Olenkin suoraan tai välillisesti todennäköisesti palkannut satakunta juristia yli 20 maahan ja saanut siinä yhteydessä haastatella vielä useampia.

On syytä muistaa, että lakiasiaintoiminto koostuu myös monien muiden alojen ammattilaisista kuin pelkistä juristeista ja oikeiden ihmisten löytäminen on näidenkin osaajien osalta myös todella tärkeätä koko tiimin onnistumisen kannalta.

Toiseen maahan palkattavaa juristia on vaikeampi panna oikeaan viiteryhmään, koska rekrytoija ei välttämättä tiedä, kuinka hyvä referenssi mikäkin oppilaitos ja aiempi työpaikka on. Voi siis olla vaikeampaa löytää itselle tuttua tai muutoin hyvänä takeena toimivaa suosittelijaa.

Yrityksen tunnettuus on myös iso asia rekrymarkkinoilla. Suomessa isokin yritys on usein maailmalla täysin tuntematon toimialan ulkopuolisille, joten oikean ihmisen houkutteleminen töihin suomalaiseen yritykseen on joskus hankalaa. Suomalaisille tutut yritykset, kuten Outokumpu, KONE, Pöyry tai Valio olivat monesti alkuun aika tuntemattomia muilla aloilla työskennelleille juristeille.

Tytäryhtiöissä joudutaan siksi usein nojaamaan erityisesti juristien rekrytointeihin erikoistuneisiin headhuntereihin. Näin toimitaan varsinkin silloin, jos kyseiseen maahan haetaan ensimmäistä omaa juristia ennen kuin omaa juristiverkostoa on syntynyt sinne.

Suomi taas on niin pieni kylä, että täällä kaikki juristit ovat tavalla tai toisella toisiinsa yhteydessä. Jokaisesta löytyy jotain tietoa, tuli ihminen sitten asianajotoimistosta tai yrityksestä. Ja määrätyssä vaiheessa haastattelukierrosta kuuluukin kysyä, kenelle voisi soittaa lisätietoja varten.

Olen pari kertaa palkannut juristin ilman referenssejä. Se ei ollut eikä edelleenkään ole hyvä ajatus. Silloin voidaan mennä pahasti metsään. Jos hakijalla ei ole esittää ketään suosittelijaa, sekin kertoo jotain.

Rekrytoinnissa haluan ammatillisten perusedellytysten täyttymisen jälkeen keskittyä asioihin, joita ei voi enää muuttaa. Sellaisia ovat motivaatio, persoona ja kielitaito.

Rehellisen motivaation ymmärrys on aivan keskeistä, jotta yrityksenä pystymme tarjoamaan valitulle hakijalle niitä asioita, mitä hän on tosiasiassa tullut hakemaan. Ja tietysti siksi, että me saamme mitä itse haluamme – emmekä vain kyseisen position osalta vaan seuraavan ja sitä seuraavan. En nimittäin koskaan palkkaa ihmistä vain määrättyyn tehtävään. Haluan nähdä, että ihminen pystyy tekemään organisaatiossa myös jotain muuta. Jos sellaista tunnetta ei tule, en myöskään palkkaa.

Uskon vakaasti siihen, että työntekijöiden toimenkuvien pitää aika ajoin muuttua ja tarjota niin itselle kuin seuraajallekin uusia haasteita. Se on kaikkien etu. Jos juristi haluaa keskittyä vain yhteen juridiikan osa-alueeseen syvällisesti, en suosittele hakeutumaan in-house juristiksi. Vaikka tiettyä erityisosaamista enenevässä määrin tarvitaan yritysten lakitoiminnoissakin, eniten mahdollisuuksia yritykset ja niiden lakiosastot pystyvät tarjoamaan kaupallisista asioista kiinnostuneille juridiikan eri osa-alueiden yli taitavasti liikkuville monialaosaajille.

Monissa maissa vallitsee perinteinen näkemys ja juristin odotetaan pysyvän vain juristin tehtävässä eivätkä hakijatkaan aina osaa nähdä itseään muissa rooleissa. Jos halutaan palkata kokonaisvaltaisemmin bisnekseen osallistuva juristi, se pitää huomioida rekrytoinnissa. Hyviä indikaattoreita ovat esimerkiksi ulkomaan komennukset, kaupalliset opinnot tai vastuutehtävät juristin työn ohella.

Persoona paljastuu keskustelun aikana ja keskustelun polku muodostuu joko sujuvasti ja luontevasti tai sitten ei. Toiset puhuvat taukoamatta ja toiset vastaavat vain kysymyksiin ja ovat muuten hiljaa. Juristien tehtävä on löytää ratkaisuja, edesauttaa hyvien päätösten tekemistä ja auttaa yritystä toimimaan oikein. Mikään näistä ei onnistu yksin, joten yhteistyötaitojen merkitys korostuu.

Lakitoiminta on kansainvälistä ja yhteinen kieli on englanti. Juristien pitää edustaa kielenhallinnan kärkeä, laatia mallisopimuksia, ohjeistuksia ja kouluttaa. Kansainvälisessä yrityksessä englannin pitää olla valmiiksi erinomaisella tasolla, jotta muut eivät joudu kieltä enemmälti korjaamaan – yritysten lakitoiminnoilla ei vain ole resursseja sellaiseen.

Kaikki minun kanssani loppumetreille päässeet ovat siksi joutuneet kirjoittamaan tyhjälle valkoiselle paperille vanhanaikaisesti kynällä vastauksen kahteen helppoon kysymykseen: Why Company X? ja Why me? Eli miksi ihminen haluaa meille töihin, ja miksi meidän pitäisi valita juuri hänet? Se on pettämätön tapa selvittää missä mennään. Moni puhuu hyvin, mutta kirjoittaminen ilman kielenkorjausohjelmia on eri asia ja sen näkee tuolla tavalla helposti ja nopeasti. Tietysti kaikki muu kielitaito on plussaa. Tehtävä ei ole itse keksimäni vaan eräs konsulttifirma esitti minulle samat kysymykset urani alkuvaiheessa. Samalla vastauksista saa pientä vahvistusta motivaatiopuoleen.

Syntymävuosi: 1968
Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista lasta
Tutkinnot ja arvonimet: OTK, MBA, Virallinen kääntäjä
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Turun yliopisto (OTK) 1992, Helsingin kauppakorkeakoulu (MBA) 1997 ml ulkomaanvaihto University of Texas at Austin 1996
Lempioikeudenala: Kansainvälinen yksityisoikeus
Guru: Ensimmäinen valmistumiseni jälkeinen esimies Jaakko Lehtonen Valiolla. Hän oli sekä juristi että ekonomi. Hän näytti erinomaista esimerkkiä urapolusta juristista kansainväliseen liikkeenjohtoon.
Jos ei olisi juristi, olisi: Muu kansainvälisen kaupan ammattilainen
Motto: Assumption is the mother of all major screw ups

Suosittelen
Kirja: How to Listen When Markets Speak, Lawrence McDonald
Elokuva: The Big Blue
Laulu: Andrea Bocelli & Sarah Brightman: Time to Say Goodbye
Laji: Ultimate liitokiekko ja koripallo
Kuvataiteen teos: Salvador Dalin maalaukset

***

Hallitusammattilaisena toimivaa Sirpa-Helena Sormusta kiinnostaa, missä hakija näkee itsensä viiden vuoden päästä. Lisää Sormusen rekrytointivinkeistä: https://www.almainsights.fi/juridiikan-ja-talouden-uutiset/voi-olla-kaikkien-etu-ettei-juristi-ole-tulossa-jaadakseen/

Juristirekry-juttusarjan seuraavassa osassa on haastattelussa Roschierin Anu Waaralinna, joka paljastaa, mikä on kaikkien aikojen hölmöin – ja ikävä kyllä melko yleinen – kysymys rekrytoitavalle juristille.