Selvitys arvioi biomassan verotuksen mahdollisuuksia ja haasteita Suomessa

Suomessa biomassan (mukaan lukien kiinteät puupolttoaineet ja mustalipeä) osuus lämmöntuotannon polttoaineista on merkittävä: vuonna 2021 biomassan osuus oli 67 prosenttia. Toisin kuin fossiilisten polttoaineiden, turpeen ja nestemäisten tai kaasumaisten biopolttoaineiden osalta, biomassan käytöstä lämmityksessä ei peritä veroa.

Euroopan komissio on ehdottanut, että kiinteät puupolttoaineet suurissa energialaitoksissa tulisi sisällyttää energiaveron piiriin, kuitenkin niin, että kestäville polttoaineille sovellettaisiin alempia verokantoja. Kansallisesta näkökulmasta fossiilisista polttoaineista luopuminen johtaa energiaverokertymän vähentymiseen, jolloin harkittavaksi voi tulla veropohjan laajentaminen myös biomassaan. Fiskaalisten tavoitteiden lisäksi verotuksella voidaan pyrkiä vaikuttamaan mm. luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen edistämiseen sekä tiettyjen biomassajakeiden ohjautumiseen korkeamman jalostusasteen tuotteisiin energiakäytön sijaan.

Suomessa käytössä olevassa energiaverotusmallissa polttoaineiden vero perustuu polttoaineen energiasisältöön, elinkaarenaikaiseen hiilidioksidipäästöön sekä huoltovarmuusmaksuun. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksille on käytössä alennettu verokanta. Nykyisen energiaverotusveromallin lisäksi tarkasteltiin energiasisältöveron tasoista energiaveroa ja energiaverodirektiivin muutosehdotuksen mukaista minimiveroa biomassalle. Lisäksi arvioitiin verotuksen kohdistamista kaikelle biomassalle tietyn laitoskoon ylittävissä käyttökohteissa sekä valituille biomassajakeille tai tietyt kriteerit muutoin täyttävälle biomassalle.

Selvityksessä kehitettiin vaihtoehtoisia skenaarioita biomassapohjaiselle lämmöntuotannolle ja muulle, erityisesti sähköön perustuvalle lämmöntuotannolle. Skenaariot laadittiin tilanteessa, jossa verotusta ei sovelleta, sekä tilanteessa, jossa verotus on käytössä. Tarkastelun perusteella biomassan käyttö lämmöntuotannossa vähenee vuoteen 2030 mennessä myös ilman veroa.  Jos biomassaan sovelletaan kansallisen energiaverotusmallin mukaista korkeampaa veroa, siirtymä pois biomassasta voisi vauhdittua erityisesti kaukolämmön tuotannossa, mutta myös teollisuudessa. Biomassaa korvattaisiin pääasiassa lämpöpumpuilla ja sähkökattiloilla, ei fossiilisilla polttoaineilla. Siirtymän vaikutukset sähköjärjestelmään tulisi huomioida ja arvioida erikseen.

Biomassan verotuksen käyttöönotto johtaisi korkeampiin kustannuksiin kaukolämmön tuotannossa sekä teollisuudessa, jossa lämpöä tuotetaan biomassalla. Kustannustason nousu kohdistuisi erityisesti metsäteollisuuteen, jonka osalta tulee huomioida myös kansainvälinen kilpailukyky. Selluteollisuuden osalta merkitsevää olisi, laajennettaisiinko vero kansallisesti myös mustalipeään. Vero nostaisi kaukolämmön hintaa ja siten kotitalouksien kustannuksia.

Koska biomassaa pidetään päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla päästöttömänä energianlähteenä, sen verotuksen käyttöönotto ei juurikaan vaikuttaisi näiden sektoreiden päästölaskelmiin. Maankäyttösektorilla voitaisiin kuitenkin nähdä positiivisia vaikutuksia, jos biomassan käyttö vähenee tai ohjautuu pitkäikäisiin tuotteisiin energiakäytön sijaan.

Lähde ja lisätietoja: valtiovarainministeriön tiedote.