Selvitys: Bio­kaa­su­tuo­tan­non kestävyys varmistettava ohjauskeinoja kehittämällä

Biokaasulaitosten toiminta koostuu ketjusta tuotantovaiheita, joiden yhteydessä voi muodostua päästöjä ilmaan ja vesiin. Kaasumaisista päästöistä ympäristön kannalta haitallisimmat ovat voimakkaat kasvihuonekaasut metaani ja dityppioksidi sekä ilman laatua heikentävä ammoniakki. Kestävät käytännöt biokaasutuotannon prosessiketjuissa (KEBIO) -hanke keskittyi tunnistamaan erityisesti näiden päästöjen minimoinnin varmistavat käytännöt ja se laati toimenpide-ehdotuksia niiden käyttöönoton edistämiseksi.

”Päästöjen minimointiin tulee kiinnittää huomiota jo biokaasulaitoksia suunniteltaessa riippumatta laitoskoosta tai syötemateriaaleista. Kestävät käytännöt varmistavat sen, että toivotut edut päästöjen vähentämisessä ja arvokkaiden materiaalien kierrättämisessä energiaksi ja lannoitevalmisteiksi toteutuvat”, tiivistää KEBIO-hankkeen vastuullinen johtaja, johtava asiantuntija Sari Luostarinen Luonnonvarakeskuksesta.

Selvityksen mukaan biokaasulaitosten kasvihuonekaasupäästöt voivat olla aiemmin arvioitua huomattavastikin suurempia. Laitoksen toteutuksella ja operointitavoilla on merkittävä vaikutus biokaasutuotannon kaasumaisiin päästöihin ja siten myös tavoiteltavien ympäristöhyötyjen toteutumiseen.

KEBIO-hankkeen selvityksen mukaan erityisen tärkeää on varmistaa syötemateriaalien riittävän pitkä viipymä kaasutiiviissä prosessissa ja kattaa mädätteen tai siitä jalostettujen lannoitevalmisteiden varastot. Liian lyhyt viipymä paitsi lisää metaanipäästöjä mädätteen varastoinnissa ja käytössä, myös vähentää tuotetun biokaasun määrää ja typen liukoistumista kasveille käyttökelpoiseksi. Varastojen kattaminen minimoi myös typpipäästöt ammoniakkina.

Tärkeää on myös minimoida päästöt biokaasun energiakäytön yhteydessä sekä huoltaa ja ylläpitää laitoksen rakenteita ja tekniikkaa asianmukaisesti. Myös mädätteen ja siitä jalostettujen lannoitevalmisteiden levityksessä peltoon on käytettävä päästöjä vähentäviä tekniikoita ja noudatettava lannoitusrajoja.

”Vaikka biokaasuntuotantoa säädellään monin tavoin, eivät nykyiset ohjauskeinot  takaa biokaasutuotannon kestävyyttä”, toteaa erikoistutkija Helena Valve Suomen ympäristökeskuksesta. KEBIO-hanke antaakin useita suosituksia kiireellisiksi politiikkauudistuksiksi. Tärkein suositus koskee biokaasuprosessin viipymää, jonka minimikestoon tulee vaikuttaa lainsäädännöllä. Asiasta tarvitaankin kirjaus uuden hallituksen ohjelmaan.

Biokaasulaitoksia koskevien ympäristölupakäytäntöjen yhtenäistäminen vaatii tuekseen päivitettyjä ohjeita luvittajille ja luvanhakijoille. Päivitystarve koskee myös Energiaviraston kestävyyskriteeriohjetta toiminnanharjoittajille. Päästölaskennassa tulisi laajemmin huomioida tyypilliset Suomessa käytetyt syötemateriaalit ja laitosten tekninen toteutus. Vain ohjeistuksien avulla voidaan taata, että toiminnanharjoittajia kohdellaan mahdollisimman tasavertaisesti ja että sääntely on ennustettavaa.

Myös tukiharkinnassa tulee edellyttää kestävien käytäntöjen omaksumista. Tukihakemusten käsittelijöiden osaamisen lisääminen ja kestävien käytäntöjen määrittely tukikelpoisiin kustannuksiin ovat siksi tarpeen.

Koulutusta ja neuvontaa biokaasutuotannon kokonaisuudesta ja kestävistä käytännöistä on lisättävä kautta toimialan.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Kestävät käytännöt biokaasutuotannon prosessiketjuissa (KEBIO) -hankkeen toteuttivat Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Agrinnotech.

Lähde ja lisätietoja: valtioneuvoston tiedote.