Selvitys: Rikollisuuden kehitys edellyttää poliisin ri­kos­tie­dus­te­luun tehokkaampia keinoja

Selvityksessä tarkastellaan poliisin rikostiedustelun nykytilaa, lainsäädäntöä ja sen kehittämistarpeita. 

Rikostiedustelulla tarkoitetaan poliisin suorittamaa, johdettua ja suunnitelmallista, rikollisuuteen liittyvää tiedonhankintaa. Rikostiedustelulla poliisi hankkii, käsittelee ja analysoi tietoa rikollisuudesta yksittäisiä, nimettyjä rikostekoja laajemmin. Kysymys on tilannekuvan hahmottamisesta ilman kiinteää sidosta tiettyyn rikokseen tai rikoksen lajiin.

Rikostiedustelu auttaa rikosten ennalta estämiseen ja paljastamiseen osallistuvia viranomaisia suoriutumaan niille säädetyistä lakisääteisistä tehtävistä. Lisäksi rikostiedustelu palvelee poliisin ja muiden rikostorjuntaviranomaisten johtoportaan päätöksentekoa, strategista ja taktista suunnittelua, ohjausta, resursointia sekä painopisteiden asettelua.

Rikostiedustelua ei ole nykyisin määritelty lainsäädännössä, eikä Suomessa ole omaa rikostiedustelulakia. Selvityksen mukaan rikostiedustelun määritelmä pitäisi kirjata poliisilakiin ja lainsäädäntöä on tarve tarkastella.

Rikoksia paljastetaan ja selvitetään koko ajan enemmän analyysitoimintaa kehittämällä. Tietoja pitää yhdistellä ja analysoida. Tätä edellyttävät myös tämän päivän ilmiöt, kuten hybridi- ja kyberuhat.

Selvityksen mukaan poliisin oikeutta henkilötietojen käsittelyyn tulisi kehittää. Vähimmäistasona on, että poliisi voisi rikostiedustelussa ja analyysitehtävissä aina käsitellä, yhdistää ja analysoida kaikkea poliisin jo hallussa olevaa tietoa. 

Poliisin henkilötietolakia tulisi täsmentää niin, että poliisi saisi käsitellä henkilötietoja tilannekuvan muodostamista varten toiminnasta, joka uhkaa vakavasti sisäistä turvallisuutta. Sisäisen turvallisuuden suojaaminen tulisi mahdollistaa laissa henkilötietojen käsittelyn perusteeksi. Lakimuutokset mahdollistaisivat poliisille nykyistä paremmin lakisääteisten tehtävien hoitamisen.

Päivittäisessä poliisityössä kertyy runsaasti rikollisuuden tilannekuvaan vaikuttavaa tietoa. Tiedon tallentamisesta, säilyttämisestä ja analysoinnista tulisi selvityksen mukaan säätää nykyistä yksityiskohtaisemmin. Selvityksen mukaan on syytä harkita sitä, että poliisilla olisi toimivaltuus analysoida ja käyttää rikollisuuden tilannekuvan muodostamisessa sellaista ylimääräistä tietoa, jonka se on saanut rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi käytetyllä tiedonhankinnalla.

Selvityksessä korostetaan uhka-arvioinnissa viranomaisyhteistyötä. Sääntelyssä tulisi selkeyttää poliisin oikeuttaa luovuttaa tietoa muille viranomaisille ja muiden viranomaisten oikeutta luovuttaa tietoa poliisille uhka-arvion tarpeen arvioimiseksi.

Samalla on syytä selvittää tarve täsmentää poliisin oikeutta informoida potentiaalisen rikoksen uhria häneen kohdistuvasta rikosriskistä. Tämä voisi selvityshenkilön mukaan koskea esimerkiksi törkeitä petoksia.

Selvitys esittää, että sisäisen turvallisuuden suojaaminen tulisi lisätä poliisilakiin poliisin tehtäväksi. 

Poliisin toimivaltuuksia tulisi selvityksen mukaan täsmentää niin, että ne kattaisivat rikoksen valmistelun estämisen. Selvitys esittää, että poliisin salaisten tiedonhankintakeinojen käytön edellytyksiä laajennettaisiin koskemaan sisäistä turvallisuutta vakavasti uhkaavilta rikoksilta suojautumista. Muutosehdotuksella ei olisi tarpeen puuttua luottamuksellisen viestin suojaan.

Laissa voitaisiin siviilitiedustelusääntelyn tavoin määritellä ne rikosuhat, jotka vaarantavat vakavasti sisäistä turvallisuutta. Sellaisia uhkia ovat ainakin ammattimainen ja järjestäytynyt rikollisuus, rajat ylittävä rikollisuus, jengirikollisuus ja tietoverkkoja hyväksi käyttävä laajamittainen rikollisuus.

Selvityksen mukaan esitutkintavelvollisuus tulee edelleen olla lähtökohtana, mutta esitutkintavelvoitetta tulisi tietyissä tilanteissa keventää. Esitutkinnan rajoituspäätösten perusteluvelvollisuutta voisi keventää niin, että päätös perusteltaisiin yksityiskohtaisesti lähinnä silloin, kun rikoksen asianomistajan etu sitä vaatii. Esitutkintaa voidaan rajoittaa nykyisin esimerkiksi silloin, kun rikos on vähäinen, tekijä alaikäinen tai esitutkinnassa ei ole saatavissa riittävää näyttöä.

Lähde: sisäministeriön tiedote.