Suomalaisen demokratian sydämessä

Eduskunnan pääsihteeri osallistuu eduskunnan täysistunnon työhön ja on ”eduskunnan sihteeri”. Tämä on minulle uutta ja vaikka täysistuntotyön juridiikka onkin yleisellä tasolla tuttua, nyt siihen on perehdyttävä syvällisesti. Onneksi minulla on hyvä tiimi tukena, joten kaikkea ei tarvitse heti osata. Lähimmät kollegani ovat apulaispääsihteeri ja lainsäädäntöjohtaja.

Eduskunta on talona minulle tuttu, koska olen työskennellyt täällä aiemmin valiokuntaneuvoksena. Tehtävä on kuitenkin uusi, joten näiden parin kuukauden aikana on pitänyt opetella paljon uutta. On todella mielenkiintoista päästä seuraamaan Suomen politiikan ja demokratian ydintä näköalapaikalta. Täysistuntotyön tukemisen ohella työhöni kuuluu lähes 500 hengen viraston johtaminen, joten mielekästä tekemistä riittää.

Eduskunta on hieno työpaikka, koska se on suomalaisen demokratian sydän. Olen iloinen siitä, että saan olla osa sen toimintaa, ja on hienoa olla mukana kehittämässä sitä eteenpäin. Suomalainen demokratia on kestänyt historian erilaiset vaikeat vaiheet todella hyvin. Urani aikana kansainvälisissä ja EU-tehtävissä sekä Supon päällikkönä olen päässyt tutustumaan myös muiden maiden parlamentaarisiin käytäntöihin, ja niiden rinnalla suomalainen järjestelmä kestää vertailun. Suomessa eduskunnalla on esimerkiksi erittäin laajat tiedonsaantioikeudet, ja EU-asioissa Suomen eduskunta pääsee jo varhaisessa vaiheessa ottamaan kantaa asioihin.

Nuorena minulla ei ollut tyypilliseen tapaan selvää käsitystä siitä, mitä isona haluaisin tehdä. Ajattelin kuitenkin, että oikeustieteellisten opintojen ja juristin tutkinnon kautta avautuisi mahdollisuuksia, ja se oli aivan totta. Pian ymmärsin, että minua kiinnostivat erityisesti julkinen sektori ja virkamiesura samoin kuin diplomaatin tehtävät. Niinpä lähdin pyrkimään siihen suuntaan ja pääsinkin ulkoministeriöön lakimiesharjoittelijaksi 1991.

Opiskeluaikana olin töissä myös pankissa, asianajotoimistossa ja vakuutusyhtiössä, eli tutustuin eri mahdollisuuksiin. Virkamiesura vei kuitenkin voiton. Yksi syy oli se, että suomalainen hallinto on aika pieni, mikä tarkoittaa sitä, että virkamiesten tehtäväkentät ovat laajempia ja siten mielenkiintoisia.

Tärkeä käänne urani kannalta oli juuri se, kun pääsin lakimiesharjoittelijaksi ulkoministeriöön vuonna 1991. Siellä pääsin tekemään lakimiestehtäviä, vaikkakin sihteerin palkalla. Se auttoi eteenpäin uusiin tehtäviin. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun Suomi liittyi EU:hun 1995, ajauduin EU-tehtäviin. Sen jälkeen minulla on ollut melko fatalistinen suhtautuminen urasuunnitteluun. Olen tarttunut eteen tulleisiin mahdollisuuksiin – ja se on toiminut. Hyvää tuuria oli myös siinä, että pääsin kiinni työelämään ennen 90-luvun lamaa.

Lähes 13 vuotta Supossa opettivat paljon. Se on todennäköisesti urani mielenkiintoisin tehtävä. Supossa elettiin suuren muutoksen aikaa, ja sain toimia muutosjohtajana. Tehtävä oli siinäkin mielessä Suomessa harvinainen, että sain johtaa voimakkaasti kasvavaa virastoa. Työ oli tietysti kohtuullisen paineistettua ja haasteita riitti, mutta se oli myös hyvin palkitsevaa. Aloittaessani Supo oli poliisin valtakunnallinen yksikkö, jossa oli vähän yli 200 työntekijää. Kun lähdin pois Suposta, se oli ajanmukaisin valtuuksin varustettu turvallisuus- ja tiedustelupalvelu, jossa oli noin 550 työntekijää. Aikamoinen muutos siis.

Syntymävuosi: 1965
Perhe: vaimo ja kolme aikuista lasta, koira
Tutkinnot ja arvonimet: oikeustieteen kandidaatti
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto, 1992
Lempioikeudenala: kv. oikeus, valtiosääntöoikeus
Guru: Martti Koskenniemi, Mikael Hidén
Jos ei olisi juristi, olisi: historiantutkija
Motto: Sitkeys palkitaan

Suosittelen
Kirja: Victor Klemperer: Haluan todistaa (Päiväkirjat 1933–1945)
Elokuva: Kirjeitä Iwo Jimalta (ohj. Clint Eastwood), Myrskyluodon Maija (ohj. Tiina Lymi)
Laulu: Louis Hayes feat. Gregory Porter: Song for my father
Urheilulaji: Jalkapallo
Kuvataiteen teos: Kimmo Kaivanto: Optimistinen virhe