Syväsukellus yksilön da­ta­su­ve­re­ni­teet­tiin EU:ssa

Työni käsittelee datasuvereniteettia etenkin yksilön kannalta. Tutkimuksessa selvitetään, mitä on yksilön datasuvereniteetti ja mihin sääntöihin ja periaatteisiin se EU:ssa perustuu sekä miten datasuvereniteetti on vuorovaikutuksessa EU:n henkilötietojen suojaa ja yksityisyyden suojaa koskevien sääntöjen kanssa sekä missä määrin EU-oikeus tunnistaa ja/tai edistää yksilön datasuvereniteettia.

Työni on vahvasti EU-oikeudellinen sekä viestintäoikeudellinen, mutta halusin mennä pintatasoa syvemmälle ja nimenomaan tutkia näitä kerroksellisia ja yhteenkietoutuneita käsitteitä syvällisemmin, eli työssäni on myös rajapintoja oikeusfilosofisiin kysymyksiin sekä arvoihin.

Taustalta löytyy pitkä tarina – tai ehkä useampiakin tarinoita. Tiivistettynä, tiesin jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta saakka, että haluan jatkaa oikeudellisten jatko-opintojen parissa. EU-oikeus on ollut lähellä sydäntäni aivan opintojeni alusta saakka, joten oli selvää, että se tulisi tarjoamaan viitekehyksen myös tutkimukselleni. Käytännön työelämä imaisi kuitenkin ensin vuosiksi minut mukanaan. Työskentelin vuosia ensin yritysjuristina Suomessa ja ulkomailla, ennen kun siirryin virkamieheksi. Työtehtävissäni olivat alkaneet jo varhain, noin 10 vuotta sitten, nousta erinäisissä yhteyksissä keskeisiksi erilaiset dataan ja IPR-oikeuksiin liittyvät kysymykset ja ne kiehtoivat minua heti. Matkan varrella olen työskennellyt mm. tietosuoja-asetuksen, ja EU:n datasääntelyn – ja politiikkatyön parissa, minkä lisäksi olen kirjoittanut Suomeen uutta datalakia ja pitänyt koulutuksia data-aiheista. Päivätöissäni ei kuitenkaan tuntunut koskaan olevan mahdollisuuksia lähteä syvällisempiin juridisiin pohdintoihin, mitä itse janosin.

Lisäksi oman motivaationi taustalta löytyy myös etenkin kaksi merkityksellistä ihmissuhdetta. Ensimmäinen on oma edesmennyt isäni, jonka kanssa keskustelin mm. eurooppalaisesta aatehistoriasta ja maailmanpolitiikasta lapsuudestani saakka. Toinen tässä tärkeä ihmissuhde on ollut ystävyyteni entisen Euroopan tietosuojavaltuutetun, nyt jo niin ikään edesmenneen Giovanni Buttarellin kanssa. Myös hän antoi minulle ratkaisevaa kannustusta akateemisten unelmieni toteuttamiseen.

Väitöskirjan teko kysyy monenlaisia valmiuksia. Etenkin tarvitaan itsenäistä ajattelua ja kykyä pitkäjänteiseen lukemiseen ja kirjoittamiseen. On erittäin hyvä, että on erilaisia ajatuksia ja teorioita, joita haluaa tarkastella monesta eri lähtökohdasta. Oikeudellisen tiedonhaun ja analyyttisten taitojen ohella tarvitaan siis myös sitkeyttä, sillä ajatuksiaan ja tekstejään pitää olla halukas työstämään monesta eri näkökulmasta.

Minulle prosessi oli nimenomaan tutkimusmatka ja olen nauttinut juuri siitä, vaikkakin se on myös vaatinut ajoittain paljon. Pääsin sitä kautta myös palaamaan aiempiin opintoihin, joita olin suorittanut Pariisin Sorbonne-yliopistolla sekä Yhdysvalloissa. Muistelin lämmöllä emeritusprofessori Mikael Hidénin sekä Ari Hirvosen luentoja suvereniteetista Helsingin yliopistolla. Mietin myös datasäädöksen neuvotteluita, joihin osallistuin ja montaa matkan varrelle osunutta kohtaamista, jotka merkitsivät itselleni paljon. Sain myös kohdata monta huippuasiantuntijaa, ja tuntui palkitsevalta, kun hekin kannustivat minua jatkamaan analyysejäni, silloinkin kun itse vielä arastelin. Tahdonkin sanoa kaikille: uskokaa unelmiinne.