Syyttäjät vastustavat aktiivisesti korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä

Korkeimman oikeuden antaman ennakkopäätöksen jälkeen Varsinais-Suomen käräjäoikeuden eräs käräjätuomari on antanut päätöksen, jossa hän katsoo, että korkeimman oikeuden ennakkopäätös on perustuslain vastainen. Hänen mukaansa korkein oikeus olisi tulkinnut väärin oikeusapulain 17 §:ää ja korkein oikeus olisi myös astunut pois roolistaan lainkäyttäjänä ryhtymällä käyttämään säädösvaltaa ja päätösvaltaa valtion taloudesta.

Tällä perusteella kyseinen käräjätuomari katsoi, että korkeimman oikeuden ennakkopäätös ei kelpaa oikeusohjeeksi eikä sitä tule noudattaa. Tätä päätöstä on levitetty laajasti käräjätuomareille eri käräjäoikeuksissa ja eräät syyttäjät ovat siihen viitanneet vastustaessaan korotettuja palkkiovaatimuksia.

Korkein oikeus ei voi omaa ratkaisuaan puolustaa, joten koen, että se on minun tehtäväni kun kerran sain ennakkopäätöksen aikaiseksi. Nähdäkseni joidenkin tuomareiden ja etenkin syyttäjien on mahdotonta hyväksyä, että palkkiot nousevat tällä tavalla. Tietysti palkkioiden nousu heikentää oikeusministeriön muita resursseja: jos kehysbudjetissa on tietyt varat käytössä ja oikeusapupalkkiot nousevat, niin se on jostain muusta pois.

Pyysin siis vahvistusta korkeimmalta oikeudelta sille, että 110 euron tuntipalkkio on liian vähän. Olin laskenut vaatimuksen 130 euron palkkiosta viime vuosien indeksikehityksen mukaan. Edellinen asetus palkkiosta on vuodelta 2014, ja sitä on noudatettu tämän vuoden marraskuun loppuun asti. Mutta se oli jo lähtöjään liian alhainen eikä vastannut kustannustason nousua. Vuoden 2000 jälkeen palkkiot ovat laahanneet indeksitason alapuolella oheisen kuvion osoittamalla tavalla.

Se, että vaadin vain 130 euroa enkä esimerkiksi 220 euroa tunnilta, johtui juuri niistä vallan kolmijako-oppiin liittyvistä huolista, jotka olivat esillä myös korkeimman oikeuden vähemmistön näkemyksessä. Yksityisille avustajille maksettava oikeusapupalkkio perustuu valtion talousarvion momenttiin, jossa on kyse arviomäärärahasta. Arviomäärärahan ylittämiseen voidaan perustellusta syystä myöntää lupa. Lupa ylittämiseen voidaan antaa, jos ylitys perustuu lakisääteiseen tai ennakoimattomaan muuhun välttämättömään tai vaikeasti arvioitavaan tarpeeseen tai arvioitua suurempaan yleisen kustannustason nousuun eikä määrärahatarvetta ole mahdollista muutoin toteuttaa.

Kun päätin esittää vain 130 euron palkkiovaatimuksen, lähdin siitä, että tällainen korotus voidaan korkeimman oikeuden päätöksellä tehdä ilman, että ratkaisussa astuttaisiin budjettivallan käytön puolelle. Olisi tietenkin ollut nokkelaa vaatia 220 euroa tunnilta ja jäädä odottamaan, mille tasolle korkein oikeus ennakkopäätöksessään palkkioni asettaa. Epäilin kuitenkin, että mahdollisuudet saada asiassa valituslupa heikkenisivät olennaisesti, jos valituslupahakemuksessani edellyttäisin, että korkein oikeus antaisi ratkaisun, jolla valtiolle asetettaisiin sellaisia velvoitteita, jotka eivät perustellusti kuuluisi valtion talousarviossa annettuihin puitteisiin.

Hämmennystä minussa herätti se, kuinka huonosti ennakkopäätöstä kritisoinut käräjätuomari oli lukenut sekä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen että myös oikeusapulain 17 §:n. Ensinnäkin käräjätuomari kirjoittaa, että korkein oikeus olisi ennakkopäätöksessään pitänyt vaadittua 130 euron tuntipalkkiota kohtuullisena. Tällaista kantaa ei ennakkopäätöksestä löydy.

Ennakkopäätös koskee sitä, että 110 euroa ei enää ole lain tarkoittama kohtuullinen tuntipalkkio. Korkein oikeus ei joutunut arvioimaan, mitä tänä päivänä voitaisiin pitää lain tarkoittamana kohtuullisena oikeusapupalkkiona, koska he totesivat, että olin vaatinut 130 euroa ja se minulle tuli maksaa. Ennakkopäätös ei siis sisällä muuta kannanottoa 130 euroon kuin sen, että sitä oli vaadittu ja 110 euroa olisi ollut lain tarkoittamalla tavalla liian pieni, koska se ei johtaisi kohtuulliseen palkkiotasoon.

On muutenkin todella harvinaista, että käräjätuomari alkaa omassa päätöksessään perustella, miten viikkoa aiemmin annettu ennakkopäätös onkin mitätön ja soveltumaton ja että korkein oikeus on ylittänyt toimivaltansa sekä tulkinnut lakia väärin. En muista tällaista tapahtuneen aiemmin. Sinänsä hienoa, jos tuomarikunnassa ilmenee valmiutta oma-aloitteiseen perustuslailliseen argumentaatioon.

Oikeusapulain 17 §:n mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella. Mielestäni tämä on sangen yksiselitteisesti ilmaistu siten, että sen jälkeen kun tarpeelliset toimenpiteet on määritetty ja määritetty niihin käytetty aika, tuomioistuimen tehtäväksi jää vahvistaa niistä maksettava kohtuullinen palkkio. Mikään tuossa pykälässä ei viittaa siihen, että tuomioistuimen harkinta koskisi vain käytetyn ajan ja tarpeellisten toimenpiteiden määrittelyä, kuten käräjätuomari väitti.

Meillä on nyt kummankin ylimmän oikeusasteen ratkaisu (KHO 2018:95 koski asiakohtaisen palkkion kohtuullisuutta) siitä, että tuomioistuimen tulee harkitessaan avustajalle maksettavaa palkkiota varmistua siitä, että palkkio on kohtuullinen. Kun lain ja asetuksen mukaan nimenomaan käytetty aika on määrittävä yksikkö, niin silloin on mielestäni selvää, että tuntipalkkio on se, jonka kohtuullisuudesta tulee lain mukaan varmistua – ainakin sitä vaadittaessa.

Nähdäkseni ennakkopäätöstä on pidetty joidenkin mielestä sopimattomana keinona palkkion korottamiseen ja puuttumisena valtion päätösvallassa olevaan ongelmaan. Toiset ovat hämmästelleet sitä, että korkein oikeus on lähtenyt siihen mukaan. Tavallaan korkein oikeus onkin asettunut valtion hallintoa eli oikeusministeriötä vastaan toteamalla, että oikeusministeriö on laiminlyönyt velvollisuutensa päivittää asetusta vastaamaan kustannusten ja ansiotason kehitystä.

Asianajajat ovat nyt korottaneet palkkiovaatimuksiaan. Syyttäjät ovat niitä aktiivisesti vastustaneet samoin kuin tämän uuden ennakkopäätöksen huomioimista. Osalle käräjätuomareista ennakkopäätöksen seuraaminen on ollut itsestään selvää. Olen saanut viestejä kollegoilta, joiden ei ole edes tarvinnut tehdä uutta laskua, vaan tuomari on sanonut heti nostavansa palkkion 130 euroon. Perjantaina 29.11.2024 tuli tieto, että Turun hovioikeus on määrännyt palkkion 130 euron tuntitaksalla.

Toiset taas ovat esittäneet vielä isompia palkkiovaatimuksia nähdäkseen, millä perusteella vaatimuksesta tingitään ja mihin summaan. Mielenkiinnolla odotan näitä ratkaisuja ja kuinka paljon tuomioistuimet palkkiopyynnöstä hylkäävät. Vielä en ole kuullut, että missään olisi menty yli 130 euron. Käytännöt siis vaihtelevat ja siksi uskonkin, että tämä välikausi tulee jäämään lyhyeksi. Nyt 110 euron asetusta ei voida enää noudattaa, eikä tilalla ole mitään muuta kuin lain säännös palkkion kohtuullisuudesta. On todennäköistä, että vielä tämän vuoden puolella tulee uusi asetus.

Asetusta valmisteltaessa on huomattava, että oikeudenkäyntiavustajille on maksettu vuodesta 2021 alkaen kohtuuttoman pientä tuntipalkkiota: korkein oikeus korotti palkkiota toimenpiteistäni, jotka oli tehty syksyn 2021 ja syksyn 2022 välillä. Oikeusministeriö on näin olleen säästänyt kymmeniä miljoonia euroja oikeudenkäyntiavustajien kustannuksella.