Tärkein syy jatkaa työtä eläkkeellä oli työstä nauttiminen

Työvoimatutkimuksen lisäosassa vuonna 2023 selvitettiin 50–74-vuotiaiden eläkejärjestelyjä sekä eläkkeellä olevien osallistumista työmarkkinoille.

Työvoimatutkimuksen lisäosat eli moduulit täydentävät EU-työvoimatutkimusta (EU labour force survey) tietyistä työmarkkinoita koskevista aiheista. Moduuli ”eläke ja osallistuminen työmarkkinoille” tehdään kahdeksan vuoden välein.

Suomen eläkejärjestelmässä on useita erityyppisiä vanhuuseläkkeitä eli iän perusteella maksettavia eläkkeitä. Yleisin vanhuuseläke on lakisääteinen vanhuuseläke, jota maksetaan joko työuran aikaisista ansioista kertyvänä työeläkkeenä, vähimmäisturvan takaavana kansaneläkkeenä tai niiden yhdistelmänä.

Vanhuuseläkettä ovat myös työnantaja- tai ammattialakohtaiset lisäeläkkeet sekä yksityiseen, vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen perustava vanhuuseläke.

Lakisääteinen vanhuuseläke on osa sosiaaliturvaa, jonka tarkoituksena on turvata jokaiselle toimeentulo vanhuuden aikana. Jos sen lisäksi on työnantajan kanssa sovittuja eläkejärjestelyjä, ammattiin perustuva lisäeläke tai jos on ottanut vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, voi vanhuuseläke koostua myös edellä mainittujen eläkkeiden yhdistelmästä.

Vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen jälkeen jokaisella ikäluokalla on oma alin eläkeikänsä.

Vanhuuseläkkeelle voi siirtyä, kun on saavuttanut alimman vanhuuseläkkeen ikärajan. Siihen vaikuttavat syntymävuosi ja ammatti, jossa työskentelee. Syntymävuodesta ja ammatista riippuen vuonna 2023 vanhuuseläkkeen alaikäraja voi täyttyä 55–63-vuotiaana. Eläkkeelle siirtymistä taas saattoi lykätä 68-vuotiaaksi asti, jos vain oli mahdollisuus ja halua jatkaa työelämässä.

Seuraavaksi tarkastellaan 50–74-vuotiaiden ikäryhmän erilaisia vanhuuseläkkeitä, eläkkeelle jäämisen ajankohtaa, eri tapoja varautua eläkeaikaan sekä syitä jatkaa työntekoa tai palata uudestaan työhön eläkkeellä. Tiedot perustuvat tutkimushenkilöiden omiin vastauksiin. Eläketietojen lähteenä käytettiin Verohallinnon ylläpitämää tulorekisteriä, jota täydennettiin vastaajilta kysytyillä eläketiedoilla.

50–74-vuotiaiden ikäryhmässä oli vuonna 2023 yhteensä 1 728 000 henkilöä, joista 798 000 eli 46 % sai vanhuuseläkettä. Heistä 384 000 oli miehiä ja 414 000 naisia.

Suurin osa eli 86 % vanhuuseläkkeensaajista sai vuonna 2023 ainoastaan lakisääteistä vanhuuseläkettä.

Lakisääteisen vanhuuseläkkeen lisäksi ammatillista lisäeläkettä saavia oli 5 %. Myös lakisääteisen eläkkeen ohella vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen perustuvan eläkkeen saajia oli 5 %.

Neljällä prosentilla eläkkeen saajista lakisääteinen vanhuuseläke ei ollut vielä alkanut, mutta he saivat joko itse säästämäänsä vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen perustuvaa eläkettä tai ammatillista lisäeläkettä tai näiden yhdistelmää.

Sukupuolten välillä ei juuri ollut eroja siinä minkä tyyppisiä eläkkeitä saatiin, vaan naisten ja miesten eläkelajien prosenttijakaumat olivat hyvin lähellä toisiaan.

Vuonna 2023 lakisääteistä vanhuuseläkettä saavia oli 50–74-vuotiaiden ikäryhmässä 769 000, joista miehiä 369 000 ja naisia 401 000. Heiltä kysyttiin, oliko ensimmäinen saatu eläke ollut osa-aikainen tai varhennettu eläke vai korotettu eläke.

Korotettua eläkettä saa, jos on jatkanut työssä eläkkeen alaikärajan saavuttamisen jälkeen. Vähennettynä eläkettä taas maksetaan silloin, jos eläkkeelle on siirrytty ennen eläkkeen alaikärajan täyttymistä.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke korvasi osa-aikaeläkkeen vuoden 2017 eläkeuudistuksessa. Viimeiset osa-aikaeläkkeet maksettiin vuonna 2023.

Sukupuolten välillä ei ollut paljon eroja siinä, oliko eläkkeelle jääty ennen varsinaisen eläkeikärajan täyttymistä vai vasta myöhemmin sen jälkeen.

Noin viidesosa eli 21 % miehistä ja 19 % naisista ilmoitti ensimmäisen vanhuuseläkkeensä olleen osa-aikainen tai varhennettu eläke. Sekä miehistä että naisista 8 % kertoi ensimmäisen eläkkeensä olleen korotettu, jolloin työssä on jatkettu vielä eläkeikärajan täyttymisen jälkeen.

Miehistä 61 % ja naisista 63 % kertoi, ettei ensimmäinen saatu eläke ollut korotettu tai vähennetty.

Tavanomaisinta oli siis eläkkeellä jääminen silloin, kun oma vanhuuseläkkeen alaikäraja saavutettiin.

50–74-vuotiailta vanhuuseläkettä saavilta kysyttiin tilannetta kuuden ensimmäisen eläkekuukauden aikana: lopettiko työnteon, jatkoiko työntekoa ilman muutoksia, jatkoiko työntekoa muutoksin vai eikö ollut enää töissä eläkkeen alkaessa. Tässä ikäryhmässä vanhuuseläkkeen saajia oli yhteensä 798 000.

Vastaajia ohjeistettiin, että työnteon jatkaminen muutoksin voi tarkoittaa esimerkiksi työpaikan vaihtamista, työtuntien vähentämistä, yrittäjäksi ryhtymistä tai keikkatyön aloittamista.

Sukupuolten välillä oli jonkin verran eroja. Eläkkeen alkaessa naiset lopettivat tai olivat jo lopettaneet työskentelyn miehiä useammin. Vanhuuseläkettä saavista miehistä 37 % ilmoitti lopettaneensa työnteon heti, kun eläke alkoi. Naisilla vastaava osuus oli 42 %.

Miehistä 25 % oli jo lopettanut työskentelyn ennen kuin alkoi saada vanhuuseläkettä, naisista 29 %.

Työssä jatkaminen oli miehillä yleisempää. Miehistä 17 % ilmoitti jatkaneensa työssä muutoksin, työnteko jatkui ennallaan eli muutoksitta 13 %:lla miehistä. Naisista 14 % jatkoi työssä muutoksin ja 9 % muutoksitta.

Oman ilmoituksen mukaan työssä jatkaneista lakisääteisen vanhuuseläkkeen saajista 54 %:lla ensimmäinen eläke ei ollut korotettu tai vähennetty, vajaalla kolmanneksella eli 31 %:lla ensimmäinen eläke oli ollut osa-aikainen tai varhennettu. Työssä jatkaneista 12 %:lla ensimmäinen eläke oli ollut korotettu.

50–74-vuotiaista vanhuuseläkkeen saajista 40 % eli 316 000 henkilöä lopetti työnteon, kun eläke alkoi. Heistä miehiä oli 143 000 ja naisia 172 000.

Kun työskentelyn lopettaneilta vanhuuseläkkeen saajilta kysyttiin pääasiallista syytä lopettamiselle, selvästi yleisin syy oli eläkkeen saamisedellytysten eli eläkeikärajan täyttyminen. Sen ilmoitti syyksi 65 % miehistä ja 67 % naisista. Oman sairauden tai työkyvyttömyyden vuoksi lopetti 12 % sekä miehistä että naisista. Muut syyt olivat harvinaisempia.

Valtaosin eläkkeelle siis jäädään siitä syystä, että vanhuuseläkkeen alin ikäraja saavutetaan ja työura katsotaan päättyneeksi, vaikka jokainen eläkettä saava on toki vapaa työskentelemäänkin.

Muut syyt valitsi pääasialliseksi syyksi työnteon lopettamiselle 6 % sekä miehistä että naisista. Muista syistä ei kysymyksessä annettu esimerkkejä tai ohjeistusta.

Työhön liittyvät syyt valitsi 6 % miehistä ja 4 % naisista. Työhön liittyvistä syistä kysymyksessä mainittiin esimerkkinä työsuhteen päättyminen, stressi ja asiakkaiden puute.

Muista syistä tai työpaikkaan liittyvistä syistä lopettaneita voidaan pitää potentiaalisina työssä jatkajina, mikäli nämä muut tai työpaikkaan liittyvät syyt eivät olisi olleet esteenä työssä jatkamiselle.

50–74-vuotiaista vanhuuseläkkeen saajista 27 % eli 212 000 henkilöä jatkoi työskentelyä, kun eläke alkoi. Heistä miehiä oli 116 000 ja naisia 97 000.

Vanhuuseläkkeen alkaessa työntekoa jatkaneilta kysyttiin pääasiallista syytä työnteon jatkamiselle. Yleisin syy jatkaa työntekoa eläkkeellä oli työnteosta nauttiminen. Sen ilmoitti syyksi 31 % miehistä ja 30 % naisista.

Toiseksi yleisin syy oli työnteon jatkamisen taloudellinen välttämättömyys, jonka ilmoitti syyksi 19 % miehistä ja 22 % naisista.

Pysyminen sosiaalisesti aktiivisena oli miehistä 16 %:lla ja naisista 14 %:lla syy jatkaa työntekoa vanhuuseläkkeen alkaessa.

Muut syyt, joita ei kysymyksessä tarkemmin määritelty, ilmoitti syyksi 17 % työssä jatkaneista miehistä ja 18 % työssä jatkaneista naisista.

Pääasiallisissa syissä jatkaa työntekoa eläkkeellä ei ollut isoja eroja sukupuolten välillä. Suurimmat erot olivat taloudellisessa välttämättömyydessä, joka oli naisilla 3 prosenttiyksikköä suurempi sekä puolison jatkamisella työelämässä, joka taas oli miehillä 3 prosenttiyksikköä enemmän.

Niiltä 50–74-vuotiailta, jotka lopettivat työnteon eläkkeen alkaessa tai jotka olivat lopettaneet työskentelyn jo ennen eläkkeelle siirtymistä, kysyttiin työhön paluusta: oliko eläkkeen alkamisen jälkeen ollut vähintään kolme kuukautta kestäneessä työssä, josta sai palkkaa tai yrittäjätuloa.

Vain 6 % eli 15 000 miehistä ja 4 % eli 11 000 naisista ilmoitti palanneensa työhön vähintään kolmen kuukauden ajaksi. Miehistä 8 % ja naisista 6 % oli tehnyt vain tätä lyhyempiä satunnaisia töitä.

Miehistä 85 % ja naisista 89 % ilmoitti, ettei ollut tehnyt töitä lainkaan eläkkeen alkamisen jälkeen.

Vähintään kolmen kuukauden työjakson tehneiltä 50–74-vuotiailta henkilöiltä, jotka olivat lopettaneet työnteon eläkkeen alkaessa tai jotka olivat lopettaneet työskentelyn jo ennen eläkkeelle siirtymistä, kysyttiin pääasiallista syytä työhön paluuseen. Työhön palanneista 15 000 oli miehiä ja 11 000 naisia.

Yleisin syy työhön paluulle oli tarkemmin määrittelemätön ”Muut syyt”, jonka ilmoitti syyksi 21 % miehistä ja 38 % naisista.

Muiden syiden kanssa miehillä lähes yhtä yleisiä syitä olivat työnteosta nauttiminen ja työnteon taloudellinen houkuttelevuus, molempien osuus oli 20 %.

Naisilla toiseksi yleisin syy oli työnteosta nauttiminen, jonka ilmoitti pääasialliseksi syyksi työhön palaamiselle 26 % naisista.

Työnteon taloudellinen houkuttelevuus oli naisilla harvinaisempi syy kuin miehillä. Puolison jatkamisen työelämässä valitsi työhön paluun syyksi joka kymmenes eläkkeellä työhön palannut mies, mutta ei yksikään nainen.

Tutkimushetkellä eläkeläisistä työllisiä oli 19 % eli 151 000 henkilöä, joista miehiä 87 000 ja naisia 65 000.

Miehillä yleisimmät ammatit olivat erityisasiantuntijat (Ammattiluokitus 2010 luokka 2) sekä maanviljelijät ja metsätyöntekijät (6). Asiantuntijatyö (3), rakennus- ja korjausammatit (7), prosessi- ja kuljetusammatit (8) sekä palvelu- ja myyntiammatit olivat lähes yhtä yleisiä.

Kussakin edellä mainituissa ammattiluokassa työskenteli 15–16 % miehistä. Muiden ammattien osuudet olivat hyvin pieniä.

Tutkimushetkellä työskennelleiden naisten ammatit olivat keskittyneet harvempiin ammattiluokkiin kuin miehillä. Suurin osa eli 30 % eläkettä saavista naisista työskenteli palvelu- ja myyntiammateissa (5). Asiantuntija-ammateissa (3) työskenteli 21 % ja erityisasiantuntija-ammateissa (2) 19 % naisista.

Suomessa ammatit ovat eriytyneet sukupuolen mukaan ja se näkyy luonnollisesti myös siinä, että eläkkeellä työtä tekevien miesten ja naisten yleisimmät ammatit eroavat toisistaan.

Sukupuolten välinen ero näkyi myös siinä, millä toimialoilla ja työnantajasektorilla eläkeläiset työskentelivät.

Miehistä 21 % työskenteli maatalouden, metsätalouden ja kalatalouden toimialalla (Toimialaluokitus 2008 luokka A), 13 % tukku- ja vähittäiskaupan toimialalla (G) ja 11 % kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla (H).

Naisista 31 % työskenteli terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q). Koulutuksen toimialalla (P) ja tukku- ja vähittäiskaupan toimialalla (G) kummassakin 8 % naisista.

Tutkimushetkellä työskennelleiden eläkeläismiesten työpaikoista 92 % oli yksityisellä sektorilla, 5 % kuntasektorilla ja 2 % valtiosektorilla. Sektoritieto oli tuntematon 1 %:lla miehistä.

Naisten työpaikoista 68 % oli yksityisellä sektorilla, 24 % kuntasektorilla ja 5 % valtiolla. Sektoritieto oli tuntematon 3 %:lla naisista.

Verrattuna ei eläkettä saaviin 50–74-vuotiaisiin työllisiin, yrittäjien osuus lähes kolminkertaistui eläkkeellä työskennelleiden joukossa. Eläkkeellä työskennelleistä palkansaajia oli 56 % ja yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä 44 %. Ei vielä eläkkeellä olevia 50–74-vuotiaita työllisiä oli 731 000. Heistä palkansaajia oli 86 %, yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä 14 %.

Kyselyssä selvitettiin myös, kuinka yleistä on eläkeaikaan varautuminen lakisääteisen eläkkeen lisäksi muilla järjestelyillä.

Niiltä 50–74-vuotiailta, jotka eivät saaneet lakisääteistä vanhuuseläkettä tai ammatillista lisäeläkettä kysyttiin, onko työnantajan kanssa sovittua eläkejärjestelyä, onko ottanut vapaaehtoisen eläkevakuutuksen tai tehnyt muita eläkejärjestelyjä, joista voi saada säännöllisesti toistuvaa tuloa.

Kysymyksen kohdejoukkoon kuuluivat lisäksi ne, jotka saivat tutkimushetkellä vapaaehtoiseen, yksityiseen eläkevakuutukseen perustuvaa eläkettä, mutta eivät vielä muita eläkkeitä. Vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta jo eläkettä saavien katsottiin varautuneen lakisääteisen lisäksi vapaaehtoisella eläkevakuutuksella, ja heiltä kysyttiin pelkästään työnantajan kanssa sovitusta lisäeläkejärjestelystä.

Kohdejoukon koko oli 950 000, joista miehiä 474 000 ja naisia 476 000.

50–74-vuotiaista miehistä 72 % ja naisista 73 % kertoi, ettei ole varautunut lakisääteisen vanhuuseläkkeen lisäksi muilla järjestelyillä. Lähes kolme neljästä näytti siis luottavan lakisääteisen vanhuuseläkkeen turvaamaan taloudelliseen toimeentuloon eläkkeelle siirtyessään.

Miehistä 20 % ja naisista 23 % ilmoitti, että heillä oli lakisääteisen eläkkeen lisäksi jonkinlainen yksityinen järjestely, esimerkiksi vapaaehtoinen eläkevakuutus.

Työnantajan kanssa sovitut lisäeläkejärjestelyt olivat harvinaisempia. Miehistä kolmella prosentilla oli lakisääteisen eläkkeen lisäksi työnantajan kanssa sovittu lisäeläke ja viidellä prosentilla lakisääteisen eläkkeen lisäksi sekä työnantajan kanssa sovittu lisäeläke että yksityinen järjestely.

Naisista kahdella prosentilla oli lakisääteisen vanhuuseläkkeen ohella työnantajan kanssa sovittu lisäeläkejärjestely. Kaksi prosenttia naisista oli varautunut lakisääteisen eläkkeen lisäksi työnantajan kanssa sovitulla lisäeläkkeellä sekä yksityisellä järjestelyllä.

Lähde ja lisätietoja: Tilastokeskus.