”Tässä työssä opimme koko ajan toisiltamme, ja tiedon jakaminen on velvollisuus”

”Minulla oli nuorena selvä ajatus siitä, että pyrin oikeustieteelliseen, enkä edes harkinnut muita vaihtoehtoja. En ollut idealisti tai maailmanparantaja, vaan tarkoitukseni oli päästä harrastamaan juridiikkaa, ja sitä myötä asiat ovat edenneet omalla painollaan. Sattuman kaupat ovat kantaneet ensimmäisestä työpaikasta aina tähän päivään asti.

Valmistumisen jälkeen hain kovasti töitä eri paikoista ja kävin auskultoimassa Iitin tuomiokunnassa Kausalassa. Lopulta sain vakituisen paikan asianajotoimistosta. Perhettä perustavalle asuntovelalliselle se oli iso juttu verrattuna syyttäjälaitoksen tarjoamiin vuosilomasijaisuuksiin.

Tärkeä syy siihen, miksi minut palkattiin asianajotoimisto Heikki Saloon töihin oli juuri alkamassa ollut Jakomäen ja Mikkelin panttivankitapauksen oikeudenkäynti. Pyöritimme juttuja kaksistaan Heikin vaimon hoitaessa toimistoa. Mikkelin juttu profiloi merkittävällä tavalla työtäni, ja sen takia perehdyin paljon valmisteilla olevaan esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöön. En tiedä, kuinka hyvin nuorempi polvi muistaa tämän panttivankidraaman, mutta se vei minut rikosprosessin ytimeen.

Päädyin myös lainvalmisteluun ja olin mukana esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnassa. Ja Alma Talent on kustantanut esitutkintaa ja pakkokeinoja käsittelevän kirjan, jossa olen mukana yhtenä kirjoittajista. Yksin olen kirjoittanut Rikosasianajajan käsikirjan.

Olen kunnostautunut ammatillisissa jatkokoulutustehtävissä yli 20 vuoden ajan. Olen kouluttanut niin rikosasianajajia kuin syyttäjiäkin, ja siitä työstä sain syyttäjälaitosmitalin 2010-luvun alussa. Luentojen pitäminen on ollut koko ajan tärkeä osa työtäni käräjillä käymisen ja ihmisten asioiden hoitamisen lisäksi. Tehtäväni on jakaa niitä oppeja ja kokemuksia, joita minulle on kertynyt näiden yli 35 vuoden aikana. Tässä työssä opimme koko ajan toisiltamme, ja tiedon jakaminen on velvollisuus. Sitä ei saa pitää minään omana liikesalaisuutena. Meidän kuvioissa se on toiminut hyvin, ja käynnistämieni rikosasianajajakurssien rinnalle ovat tulleet perheasianajajakurssit, joita olen myös ollut pitämässä.

Koulutustoimintani on siis ollut tähän asti pitkälle ammatillista jatkokoulutusta. Työelämäprofessuurin myötä keskityn opettamaan oikeustieteen opiskelijoita. Ja se on ihan uusi ja mielenkiintoinen tilanne, koska opetuksen lähtökohta on ihan toinen ja nyt työ aloitetaan käsitteiden määrittelystä.

Työelämäprofessuurin kannalta on hyvä, että tehtävään saadaan erilaisia osaajia. Edeltäjäni Tuomas Lehtinen edustaa liikejuridiikkaa, välimiesmenettelyä ja yritysjärjestelyasioita, ja minä taas ihan toisen tyyppistä asianajotoimintaa.

Asianajajaoikeudessa on pitkälti kyse juuri asianajajaetiikasta eli hyvästä asianajajatavasta. Missioni on tuoda opiskelijajoukon tietoon työn keskeiset lähtökohdat: mitä tarkoittavat asianajajan lojaalisuus, riippumattomuus, esteettömyys, luottamuksellisuus ja kunniallisuus? Se tieto pitää välittää muillekin kuin niille, joista tulee asianajajia. On tärkeää, että hallintovirkamiehet, hallintotuomarit ja käräjätuomarit tietävät, miten tätä työtä tehdään.

Tein väitöskirjani puolustajan roolin kehittymisestä. Väitteeni oli, että lainsäätäjä on tämän vuosituhannen aikana pystynyt rakentamaan prosessisääntöjä ammattitaitoisten osapuolten varaan. Suomessa on ollut vasta 20 vuotta juristimonopoli eli avustajana oikeudenkäynnissä saa toimia vain juristi, ja viimeisen 10 vuoden ajan tällä on pitänyt olla myös toimilupa ellei ole asianajajaliiton jäsen. Asianosaisten osaamisen tasoa on nostettu ja prosessisäännöt on pystytty kirjoittamaan uudella tavalla. Tällä vuosituhannella syyttäjät ja asianajajat kuulustelevat nimeämänsä todistajat, kun ennen sen teki tuomari.

Parannuksen tarpeita on edelleen. Oikeusprosessien kestot ovat nykyään sietämättömän pitkiä. Viime aikoina on ollut tilanteita, joissa ihmiselle tuomittu viiden vuoden vankeusrangaistus on liian lyhyt, jotta asiassa saadaan hovioikeuden tuomio ennen kuin rangaistus tulisi kärsityksi. Kantelun takia ihminen on pitänyt vapauttaa tutkintavankeudesta, koska muuten rangaistuksen suorittaminen olisi mennyt ’yliajalle’.

Samoin perhe- ja perintöoikeuden puolella on tilanteita, joissa perintövero menee maksuun pian perunkirjoituksen jälkeen, mutta riitelyn takia oikeutta voidaan käydä useita vuosia ennen kuin saadaan hovioikeudesta ratkaisu siihen, kuka saa ja mitä.”

Syntymävuosi: 1960
Perhe: äiti, vaimo, kaksi poikaa
Tutkinnot ja arvonimet: OTK 1985, VT 1986, OTL 2011, OTT 2018, prosessioikeuden dosentti 2019.
Yliopisto ja valmistumisvuosi: HY 1985
Lempioikeudenala: prosessioikeus
Guru: Nelson Mandela
Jos ei olisi juristi, olisi: ICT-nörtti
Motto: Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Suosittelen
Kirja: Jukka L. Mäkelä, Helsinki liekeissä
Laulu: Laila Kinnunen, Näitkö sen
Podcast: Pääkäsittelyssä
Urheilulaji: hyötyliikunta
Kuvataiteen teos: Laila Zinkin seinäkeramiikka