Tee pohjatyöt hyvin, neuvoo monipuolisen työuran tehnyt Zacharias Sundström

Kun aloitimme kirjaprojektini Staffan Bruunin kanssa kaksi vuotta sitten, oli päämääränäni tehdä sen avulla itseni sinuiksi elämäni kanssa. En aikonut sitä edes julkaista. Kun sitten osoittautui, että WSOY halusi kustantaa sen, se käännettiin vielä suomeksi. Projekti eteni hitaasti, koska asun pääasiallisesti Etelä-Afrikassa. Niinpä teimme kirjaa lähinnä kahtena kesänä Porvoon Emäsalon asunnollani.

Muutin Etelä-Afrikkaan YK:n kehotuksesta. Kun työskentelin Euroopan komission oikeudellisena neuvonantajana vuosina 1971–1972, tuli YK:n edustaja tapaamaan minua Brysseliin. Hän ehdotti, että menisin Lesothoon juristiksi. Kysyin häneltä, missä se on. Hän vastasi: Between Blumfontein and Durban.

Edustinkin tätä pientä, Etelä-Afrikan keskellä sijaitsevaa kuningaskuntaa YK:n Lesotho-operaation aikana vuosina 1973–1974, eli olin mukana laatimassa lakeja. Palasin sitten Suomeen, koska minulla oli hoidettavanani kansainvälisen yksityisoikeuden professuuri Turun yliopistossa. Minut pyydettiin kuitenkin uudelleen YK:n hommiin vuonna 1975, tällä kertaa Sierra Leonen operaation oikeudelliseksi neuvonantajaksi.

Minulla on ollut professuurit myös Helsingin, Uppsalan, Tukholman ja Stellenboschin yliopistoissa. Koen kuitenkin akateemisen uran melko ongelmalliseksi. Siinä syntyy helposti erimielisyyksiä kollegaprofessoreiden kanssa arvosanoista lähtien. Asianajajan työni täydensi kuitenkin hienosti opetustyötäni: saatoin antaa opiskelijoilleni esimerkkejä elävästä elämästä.

Isäni oli merikapteeni. Se oli minunkin toiveammattini nuorena erityisesti siksi, että suomalaisen merenkulun kehittäjä, merenkulkuneuvos ja juristi Herbert Andersson oli isäni minulle antama esikuva. Koska isäni tunsi hyvin Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön eli nykyisen Finnlinesin johtoa, sain sieltä töitä. Otin vastaan satamaan tulevat laivat, sortteerasin paperit ja juttelin tarvittaessa tullin ja poliisin kanssa. Sanoin sitten isälle, että haluaisin mennä merisotakouluun, koska saisin sieltä nopeasti kapteenin kirjat. Isä kuitenkin tyrmäsi asian; hänen mielestään he eivät olleet oikeita merimiehiä. Hän sanoi minulle: perehdy juridiikkaan. Se oli ainoa kerta, kun hän yritti ohjata minua ura-asioissa. Myöhemmin työskentelin vielä juristina Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiössä.

Perustin oman asianajotoimistoni Nordic Law:n vuonna 1971. Olenkin toiminut asianajajana menestyksekkäästi monessa mielenkiintoisessa oikeustapauksessa. Salaisuuteni oli siinä, että tein pohjatyöt hyvin tarkkaan. Saab-Valmetin voitto General Motorsista vuonna 1993 on urani kohokohta. Varsin voimakas ja resursseja hallitseva vastapuoli GM oli päättänyt lopettaa Uudenkaupungin autotehtaan. Haastoin sen oikeuteen viidessä eri maassa: Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja USA:ssa. Asia ratkaistiin lopulta meille voitokkaasti välimiesoikeudessa Pariisissa vuonna 1993. Saab-Valmet olikin pitkällinen asiakkaani ja muutti nimensäkin kehotuksestani Valmet Automotiveksi vuonna 1995.

Minulla on ollut kaksi eri viinitilaa Etelä-Afrikassa, joista ensimmäisen ostin vuonna 1990. Myin äskettäin sen toisenkin pois, mutta asumme edelleen sen lähistöllä. Vuosien varrella vein viiniäni Ranskaan ja Tanskaan, mutta en koskaan Suomeen, koska Alko ei ottanut sitä myyntiin.

Kun silloiset eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, eduskunnan sihteeri Seppo Tiitinen sekä eräät puoluejohtajat vierailivat viinitilallani 2006, he ihastuivat viiniini: sitä maisteltiin sekä ennen lounasta, lounaalla että sen jälkeen. Valtiopäivien ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden juhlat olivat tulossa samana vuonna ja he päättivät tilata 1 008 pulloa Sauvignon blanc -viiniäni. Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin totesi, ettei viinillä ollut tuontilupaa Suomeen eikä eduskunnalla oikeutta ostaa viiniä keneltä tahansa. Niinpä juoma ei päätynyt juhlapöytään, vaan siitä tuli pitkään kestänyt oikeusjuttu. Eduskunta maksoi kuitenkin kaikki kulut, eli en hävinnyt mitään. Ja kyllä viinit joihinkin suihin lopulta päätyivät, koska Tiitinen kehui niiden maistuvan aivan hyvälle vielä seisottuaan kolme vuotta Sörnäisten varastossa.

Menestyvällä asianajajalla tulee olla kolme ominaisuutta. Hänen pitää tehdä esityönsä hyvin, mitä kaikki kollegani eivät välttämättä aina tee. Hänen pitää olla oikeudessa sanavalmis ja osata esittää asiat loogisesti sekä suullisesti että kirjallisesti. Lisäksi hänellä pitää olla hyvä muisti. Nuorille asianajajille lisäisin vielä neuvoksi: tee duunit hyvin, älä ole ylimielinen ja ole aina varuillasi.

Tämän hetken kiinnostavin oikeustapaus Suomessa on se, että lautamies nukahti tuomioistuimessa ja siksi juttu täytyy käsitellä kokonaan uudelleen. Lautamiesjärjestelmää pitäisi kuitenkin uudistaa. Pääministerin morsian -jutussa lautamiehet olivat eri mieltä kuin ammattituomari ja vapauttivat päämieheni, eli Susanna Ruususen kirjoittaman kirjan kustantajan. Mutta kun asia meni hovioikeuteen, siellä ei ollut enää lautamiehiä ja päätös kumottiin. Suomessa pitäisikin olla järjestelmä, jossa lautamiehet seuraavat sekä hovioikeuteen että korkeimpaan oikeuteen. Tai niin, että heidän päätöstään ei voisi kaataa ylimmissä oikeusasteissa.

Työskentelen edelleen ja toimin tällä hetkellä esitarkastajana eräälle väitöskirjavedokselle Itä-Suomen yliopistossa. Kun kirjoitin samalle yliopistolle toisen väitöskirjani vuonna 2011, oli kustokseni professori Matti Tolvanen. Hän toimii myös tämän väitöskirjatutkijan ohjaajana.

Vaikka en varsinaisesti kadu mitään elämässäni, yksi asia on jäänyt kaivelemaan. Kun opiskelin 1960-luvun alussa Fulbright-stipendillä Chicagon yliopistossa, järjesti sopimusoikeuden professorini ja Kennedy-klaanin tuttava Soia Mentschikoff minulle omatoimisesti tapaamisen presidentti Kennedyn pikkuveljen, oikeusministeri Robert Kennedyn kanssa. Hän tarjosi minulle työtä avustajakunnassaan perustellen ehdotustaan monipuolisella kielitaidollani, josta voisi olla hänelle hyötyä. Kieltäydyin kuitenkin, koska Fulbright-stipendini edellytti minun palaavan kotiin apuraha-ajan loputtua. Bobby Kennedy vastasi: »We can fix that», voimme järjestää sen. Pysyin kannassani. Kirjaprojektin aikana nousi mieleeni, että en ole koskaan ymmärtänyt miksi sanoin ei.

Syntymävuosi: 1936
Perhe: Vaimo, kolme lasta ja kolme lastenlasta. Nykyinen vaimoni toi vielä yhden tyttären perheeseemme.
Tutkinnot ja arvonimet: Oikeustieteen kandidaatti, 1960 ja oikeustieteen tohtori, 1965, Helsingin yliopisto. Oikeustieteen tohtori toisen kerran Itä-Suomen yliopistosta, 2011. Master of Letters, Cambridge, 1968. Master of Comparative Law, Chicagon yliopisto, 1963.
Lempioikeudenala: Merioikeus
Guru: Hieman pilke silmässä: Vanhat pohjoismaiset jumalat. Tunnustan hyväksi myös Nordic Law:n tämän hetken pitkäaikaisimman juristin, John Hautamäen. Hän on kasvanut meillä erittäin hyväksi juristiksi.
Jos ei olisi juristi, olisi: Merikapteeni, edellyttäen että matemaattiset taitoni riittäisivät.
Motto: Oikeutta kaikille.

Suosittelen
Kirja: John Grishamin kirjat. Hän on itse juristi, joten on nautinto lukea hänen yksityiskohtaisia kuvauksiaan oikeudenkäynneistä. Pidän myös kreikkalaisten filosofien ja erityisesti Platonin kirjoituksista.
Laulu: Ooppera Aida
Laji: Kanoottimelonta. Olen kilpaillutkin lajissa.
Kuvataiteen teos: Akseli Gallen-Kallelan Iso hauki.