Tiedustelusta kiinnostunut maalaispoliisi
VIISI AJATUSTA | Mikko Porvali on Suomen sotahistoriaan perehtynyt rikoskomisario ja juristi. Hän on kirjoittanut kymmenen tietokirjaa tiedustelu- ja kaukopartiotoiminnasta. Mielenkiinto tiedustelua kohtaan heräsi, kun Porvali sai tietää, että toiminnassa oli ollut mukana useita hänen sukulaisiaan.
Poliisin työssä on kiinnostanut yhteisön palveleminen: sen osana eläminen, mutta samalla valtion paikallishallinnon hoitaminen. Ei voine sanoa, että varsinaisesti rikokset olisivat kiinnostaneet. Tiedusteluasioita lukuun ottamatta olen leimallisesti maalaispoliisi. Olen kasvanut lapsuuteni 1980- ja 1990-lukujen nimismiesperheessä. Paikallispoliisin ja nimismiehen rooli oli elää kansan ja esivallan välissä, ja sellainen on omakin ihanteeni poliisityöstä.
En nuorena kuvitellut päätyväni poliisiksi. Minulla oli vahva taittovirhe. Vasta silmien laserleikkausten yleistyminen teki mahdolliseksi harkita toiminnallisia virkamiesammatteja. Luulen, että ilman silmien leikkaamista olisin päätynyt toimittajaksi. Toisaalta poliisialalle hakeutuessani oli itselleni selvää, että kävisin sekä poliisikoulun että oikeustieteellisen. Koin tämän yhdistelmän itselleni tärkeäksi.
Poliisiopinnoista suurehko osa oli työntekoa, joten aloitin nuorempana konstaapelina vuonna 2002. Valmistuin poliisiksi keväällä 2004 ja juristiksi keväällä 2010.
Olen oppinut paljon saatuani toimia tutkinnanjohtajana niin talousrikostutkinnassa kuin huumetutkinnassa. Kokemuksen kannalta merkittäviä ovat olleet jatko-opinnot sekä puolustusvoimien palveluksessa vietetyt vuodet. Eri hallintouudistusten vuoksi uran käänteitä on ollut niin paljon, ettei tärkeintä voi nimetä.
Opinnoissa korostuu EMBA in Policing -koulutusohjelma, joka avarsi näköalaa. Sotilaspuolen kokemuksia olivat vuodet Euroopan unionin nopean toiminnan joukoissa Saksassa, tiedustelutyö Balkanilla Kosovon itsenäistyessä sekä palveleminen Pääesikunnassa uusien tiedustelulakien säätämisen aikoihin.
Työssä koen tärkeäksi saada työskennellä maan ja kansan eteen – pienen pohjoisen tasavallan ja sen periaatteiden puolesta. Sillä, missä roolissa tämä tapahtuu, ei itselleni ole niin suurta väliä. Tässä mielessä kirjoittaminen, poliisin työ, tiedusteluasiat ja historian opettaminen kiertyvät tavallaan yhteen. En ole suunnitellut näin, mutta tämä kokonaisuus tuntuu itselleni oikealta.
Kiinnostuin tiedustelusta ja kaukopartiotoiminnasta alkujaan, koska toiminnassa oli mukana useita sukulaisiani, joita en ole tavannut – mukaan lukien isoisäni. Sittemmin kiinnostuksesta on tullut ammatillisempaa, eikä sukusiteellä enää ole niin merkitystä. Tietysti on mukavaa silloin tällöin kohdata arkistoissa jokin pikkutieto myös omista juuristaan.
Kaukopartioinnista on kirjoitettu paljon, vähäisten aineistojen vuoksi aihetta on tutkittu vain vähän. Yleinen käsitys partiotiedustelusta perustuu siksi populaariin kirjallisuuteen, eikä niinkään tosiasioihin. Yritän osaltani tasoittaa tätä epäsuhtaa arkistotyön kautta. Kaikessa tiedustelutyössä keskeistä on toiminnan oikeutus ja oikeudellinen perusteleminen. Tein graduni jatkosodan suomalaisen vakoilukoulutuksen ja kansainvälisen oikeuden suhteesta.
Vaikka juridiikka on korostunut modernin oikeusvaltion ja perusoikeusajattelun kautta, myös toiminnan historiaa on hyvä ymmärtää. Juristin näkökulma tiedusteluhistorian tutkimisessa merkitsee asioiden suhteuttamista eri viranomaisten toimivaltaan, valtioiden ulkoiseen suvereniteettiin, kansalliseen lainsäädäntöön sekä kansainvälisen oikeuden vaatimuksiin. Samalla se helpottaa näkemään asioita laillisuusvalvonnan näkökulmasta.
Kirjoittaessa pyrin vetäytymään muusta elämästä: käytän tähän lyhyitä virkavapaita ja lomia. Kirjoitan rupeamissa. Oleellista on riisua arki muista virikkeistä kirjoitushankkeen ajaksi. Toisinaan se onnistuu. Teen paraikaa kahta kirjaa: yhteishanketta Kannaksen sankarivainajien etsinnöistä sekä kolmatta osaa jatkosodan kaukopartiointia käsittelevään trilogiaan.
Henkkarit
Syntymävuosi: 1980
Tutkinnot ja arvonimet: Poliisin perustutkinto, OTM, EMBA in Policing, Suomen historian jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistossa.
Lempioikeudenala: Valtiosääntöoikeus & kansainvälinen humanitaarinen oikeus
Guru: Barack Obama
Jos ei olisi juristi, olisi: Poliisi ja kirjailija
Motto: ”Olen ihminen, eikä mikään inhimillinen ole minulle vierasta.” (Terentius)
Suosittelen
Kirja: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia / Yuval Noah Harari
Laulu: Jääkärimarssi
Urheilulaji: Suunnistus
Kuvataiteen teos: Kuningatar Blanka / Albert Edelfelt
Kirjoittaja Juha Riihimäki
Juristikirje
Juristikirje tarjoaa joka toinen viikko asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!
Aiheeseen liittyvää
Kohti uutta ja tuntematonta
“Ensisijainen vastuu sääntöjen ja lakien noudattamisesta on säätiön hallituksella”
