Tuomas Kiviranta: Peltojen vuokraus ener­gian­tuo­tan­toon yleistyy, ja veroasiat on syytä pitää mielessä

Tulevaisuuden kehitys voi tuoda mukanaan rajoitteita maanomistajille, kuten maa- ja metsätalouden harjoittajille. Metsien hakkuita ja peltojen viljelykäyttöä saatetaan rajoittaa.

Vihreän siirtymän investoinnit voivat kuitenkin tuoda myös mahdollisuuksia. Suomessa on esimerkiksi jo nyt toimijoita, jotka vuokraavat maa-alueita aurinkovoimakäyttöön. Maa- ja metsätalouden harjoittajan on aiheellista huomioida verovaikutukset, jos hän tarttuu näihin mahdollisuuksiin.

Aurinkovoimakäyttöön soveltuu usein esimerkiksi pelto. Voimantuotantoyhtiö vuokraa peltoalueen viljelijältä ja maksaa vuotuista vuokraa tai kertakorvauksen. Sopimuksen kesto voi olla vuosikymmeniä.

Pelto on osa maatilaa, mikä tarkoittaa, että siitä saadut vuokrat tai kertakorvaus ovat maatalouden tulolähteen tuloa (MVL 5.1 § 9 k). Sama pätee myös metsäalueesta saatuihin korvauksiin, vaikka metsänomistajalla ei olisi lainkaan peltoa. Tämä perustuu siihen, että MVL 2.2 §:n mukaan maatilalla tarkoitetaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta. Myös puhdas metsätila on siten MVL:n tarkoittama maatila, ja siitä tai sen osasta saadut vuokrat ovat MVL 5.1 §:n 9 kohdassa tarkoitettuja tilasta tai sen osasta saatuja vuokria.

Vuokratulojen verottaminen MVL:n mukaan voi olla viljelijälle epäedullinen asia, sillä maatalouden tulo jaetaan verotettavaksi pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin. Pääomatulon määrä voi olla enintään 20 prosentin vuotuinen tuotto maatalouden nettovarallisuudelle laskettuna (TVL 38.1 §). Käytännössä tämä tarkoittaa, että vuokratuloista merkittävä osa voi tulla verotetuksi ansiotulona jopa 50–60 prosentin rajaveroasteella, kun pääomatulonvero prosentti on enimmillään 34.

Jos verorasitus muodostuu kohtuuttomaksi, voidaan harkita rakennemuutoksia. Maatilan osakeyhtiöittäminen tai yhteismetsän perustaminen voivat parhaimmillaan pudottaa verorasituksen 26–27 prosenttiin.

Sukupolvenvaihdoksessa maksettavan perintö- tai lahjaveron määrään vaikuttaa kriittisesti sukupolvenvaihdoshuojennus. Ilman huojennusta vero on jopa 15 prosenttia lahjan käyvästä arvosta, kun taas huojennus pudottaa sen 2–4 prosenttiin. Huojennuksen saaminen edellyttää, että tilalla harjoitetaan maataloutta (PerVL 55.1 § 2 k). Pelkkä metsätalous ei ole riittävää. Jos pellot ovat vuokrattuna ulkopuoliselle esimerkiksi aurinkoenergiakäyttöön, sukupolvenvaihdostilanteessa jatkajan ei katsottane jatkavan maataloutta PerVL 55 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ainakaan jos tilan kaikki pellot ovat vuokrattuna. Oikeuskäytännössä maatalouden jatkamista huojennuksessa tarkoitetulla tavalla on pidetty kuitenkin mahdollisena suhteellisen alhaisellakin peltoalalla (KHO 2010/2486, jossa peltoala 3,7 hehtaaria). Näin ollen huojennuksen saaminen on mahdollista, jos ainakin osa pelloista on aktiivisen maatalouden käytössä.

Metsästä ja maatalousmaasta ei suoriteta kiinteistöveroa (KiVL 3.1 § 1 k). Jos viljelijä vuokraa maatilastaan alueita aurinko- tai tuulienergiakäyttöön, kiinteistön käyttötarkoituksen voidaan tältä osin katsoa muuttuvan. Aurinko- tai tuulivoimalan rakennuspaikan pinta-alana, josta kiinteistövero lähtökohtaisesti määrätään, pidetään Verohallinnon ohjeen (VeroH ohje VH/4948/00.01.00/2021, annettu 17.3.2022) mukaan lähtökohtaisesti 2000 neliömetriä.

**

OTM, KTM Tuomas Kiviranta työskentelee Deloitte Oy:ssä Senior Managerina (Global Business Tax). Hän myös vastaa maa- ja metsätalouden sekä muiden maaseutu­elinkeinojen verotusta koskevan Maatilaverotus-hakuteoksen päivittämisestä.