Tutkimus: Sosiaalihuollon me­ne­tel­mä­koor­di­naa­tio ja aidosti matala kynnys parantaisivat nuorten mielenterveyden tukemista

Tuoreessa raportissa tarkastellaan sosiaalihuollon menetelmiä, työmuotoja ja hyviä käytäntöjä, joita käytetään nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmien parissa työskennellessä. Raportissa tuodaan esiin erilaisia tuen saamisen esteitä ja ratkaisuja niiden poistamiseksi.

Sekä nuorten kanssa työskentelevien että nuorten itsensä mukaan onnistuneen tuen keskiössä on inhimillinen, kuunteleva ja ymmärtämiseen pyrkivä kohtaaminen. Kuulluksi tuleminen on lähtökohta asioiden selvittämiselle, työskentelyyn motivoimiselle ja nuoresta kiinni pitämiselle.

Sosiaalihuollossa hyviksi koetut menetelmät ovat tyypillisesti erilaisia vuorovaikutusta tukevia menetelmiä. Menetelmät auttavat kartoittamaan nuoren tilannetta sekä tarjoavat hänelle uusia näkökulmia.

Nuorten kanssa sosiaalihuollossa työskentelevät pitävät myös moniammatillista sektorirajat ylittävää yhteistyötä tärkeänä. Yhteistyö ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Verkostoyhteistyöhön kaivataan selkeämpää johtamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden välille joustavampaa yhteydenpitoa. Vakavia puutteita ilmenee myös palveluohjauksessa ja palveluiden välillä siirtymisessä, jolloin nuoria ei välttämättä kannatella siirtymävaiheen yli. Työntekijöiden välistä yhteistyötä helpottaa merkittävästi palveluiden tuominen saman katon alle.

Nuoren tukemisen ja toipumisen näkökulmasta ensiarvoista onkin turvallisuuden tunne, joka luodaan kokonaisvaltaisella kohtaamisella ja auttamisella.

Sosiaalihuollon käytössä on lukuisia menetelmiä, mutta niiden käyttö on osittain sattuman varaista tai epäjohdonmukaisesta. Sopivien menetelmien valintaa, koulutusta, ylläpitämistä ja arviointia tulisi tukea valtakunnallisella koordinaatiolla. Johdonmukaisuuden lisäksi on muistettava joustavuus, jota menetelmien hyödyntäminen nuorten moninaisissa ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa vaatii.

Mielenterveys- ja päihdeongelmien yhteen kietoutumisen vuoksi on tarvetta laajasti sovellettavissa oleville menetelmille, joita voidaan käyttää puheeksi ottoon ja työstämiseen. Sekä nuoret että työntekijät toivovat sosiaalihuollon toimijoille koulutusta erityisesti päihdeongelmien kohtaamiseen. Stigman purkaminen edellyttää työntekijöiden taitoa kohdata nuoria yksilöllisesti ja arvostavasti.

Matalan kynnyksen varmistaminen nuorten palveluissa on tärkeää oikea-aikaisen avun tarjoamiseksi. Kynnystä tulee tarkastella palvelukohtaisesti jatkuvasti kohdejoukko ja toiminnan tarkoitus huomioon ottaen. Kynnyksiä voi muodostua esimerkiksi toimipisteen sijainnista, vastaanottoajoista, jähmeydestä reagoida, palvelujen fyysisestä erillisyydestä ja työn puutteellisesta koordinaatiosta.

Palvelukynnyksiä ei muodostu vain palveluihin hakeutumisen ja niihin pääsemisen yhteydessä, vaan kynnyksiä liittyy myös palveluissa käymiseen, palveluista hyötymiseen ja palvelujen välillä siirtymiseen. Kynnysten arviointi ja madaltaminen ovat siis jatkuvaa työtä. Järjestelmään sisään rakennettujen kynnysten lisäksi nuorilla voi olla erilaisia pelkoja ja käsityksiä palveluista. Ensimmäisen kontaktin helpottamiseksi tulisi mahdollistaa useita väyliä palveluihin hakeutumiseen (anonyymi chat, puhelin, verkkoajanvaraus, sisään käveleminen). Matalan kynnyksen turvaamisessa voidaan hyödyntää kunnallisten sosiaalipalvelujen ja järjestöjen yhteistyötä sekä digitaalisia palvelualustoja.

Osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa toteutettu tutkimus Nuorten mielenterveyden tukeminen sosiaalihuollossa ja matalan kynnyksen toiminnassa toteutettiin Nuorisotutkimusseuran, A-klinikkasäätiön, Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen ja MIELI Suomen Mielenterveys ry:n yhteistyönä. Tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi työryhmä yhdessä. Tutkimuksen ohjausryhmään kuuluivat edustajat sosiaali- ja terveysministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Lähde: valtioneuvoston tiedote.