Tutkimus: Työkyvyn tuen palveluista myönteisiä kokemuksia hy­vin­voin­tia­lueil­la

Kaikilla työikäisillä tulisi olla pääsy tarpeenmukaisiin työkyvyn tuen palveluihin. Työkykyohjelman sosiaali- ja terveysministeriön toimien tavoitteena oli tuoda työkyvyn tuen palvelut osaksi sosiaali- ja terveyskeskusta sekä vahvistaa tuetun työllistymisen menetelmien käyttöä sosiaalihuollossa. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen (TTL) toteuttaman arviointi- ja seurantatutkimuksen mukaan ohjelmassa kehitetyt työkyvyn tuen palvelut koettiin tarpeellisiksi. Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemukset palveluista olivat pääsääntöisesti hyviä. Kehittämisessä päästiin ohjelman aikana vasta alkuun ja palvelujen juurtuminen juuri aloittaneille hyvinvointialueille vaatii toimia jatkossakin. 

- Työkykyä tukevat palvelukokonaisuudet luodaan alueilla asiakkaita varten. Oikein mitoitetut työ- ja toimintakyvyn tuen palvelut lisäävät alueen elinvoimaa, ihmisten hyvinvointia sekä vauhdittavat työllisyyttä. Tutkimustulokset tarjoavat tärkeää tietoa alueille siitä, miten rakentaa sote-keskuksiin moniammatillinen palvelukokonaisuus, jossa asiakkaan työ- ja toimintakyvyn tuen tarve tunnistetaan ja palvelut sekä palvelupolut toimivat asiakaslähtöisesti, hankepäällikkö Niina Kovanen painottaa.

Valtionavustushankkeissa kehitettiin erityisesti kahta palvelua: työkyvyn tuen tiimien toimintaa sosiaali- ja terveyskeskuksessa ja laatukriteereihin perustuvaa tuetun työllistymisen työhönvalmennusta sosiaalihuollossa. 

Työkyvyn tuen tiimin palvelu oli kartoittavaa ja koordinoivaa, painottuen työ- ja toimintakyvyn arviointiin. Tiimeihin osallistui laajasti eri hallinnonalojen ammattilaisia. Terveydenhuollon toimijat saatiin vahvemmin mukaan monialaiseen verkostotyöhön, myös Kelan osallistuminen tiimeihin koettiin tärkeäksi. 

Tuetun työllistymisen työhönvalmennuksessa henkilö työllistetään nopeasti ja tuki tuodaan työpaikalle. Toimintaa pilotoitiin uusien asiakasryhmien, kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden ja kehitysvammaisten henkilöiden, kanssa. Pitkäkestoinen tuettu työhönvalmennus osoittautui toimivaksi keinoksi heidän työllistämisessään, mutta avoimille työmarkkinoille pysyvästi työllistyminen oli vaativa tavoite.

- Molempia palveluja tulee edelleen kehittää vahvistamalla niiden työhön suuntaavaa orientaatiota. Työkyvyn tuen tiimeissä työ- ja toimintakyvyn arvioinnin rinnalla tulisi tunnistaa asiakkaiden työllistymispotentiaali ja tukea sitä. Tässä tarvitaan vielä tiiviimpää koordinaatiota ja yhteistyötä sosiaali-, terveys-, työllisyys- ja kuntoutuspalvelujen välillä. Työhönvalmennuksessa keskeistä on työantajayhteyden vahvistaminen”, toteaa tutkimuspäällikkö Peppi Saikku Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.  

Ohjelmaan osallistuneet muodostivat asiakasryhmän, jonka taustalla oli usein pitkittynyttä työttömyyttä, terveyden ja työkyvyn vajeita sekä työttömyys- ja sairausetuuksien käyttöä. Osallistujilla oli tavoitteita työtilanteensa parantamiseksi, mutta mahdollisuudet työhön osallistumiseen koettiin erilaisina. Kehitetyillä palveluilla näytti olevan myönteisiä vaikutuksia osallistujien tilanteeseen ja hyvinvointiin lyhyellä aikavälillä. 

-  Olisi kuitenkin tärkeää pystyä seuraamaan, miten palveluihin osallistuneiden työura kehittyy; millaisiin töihin ja kuinka pysyvästi he työllistyvät? Kaikilla työllistyminen ei ole realistista lyhyellä aikavälillä. Myös hyvinvoinnin ja työllistymisedellytysten kohenemiseen liittyvien tavoitteiden määrittely olisi tarpeen ja näiden vaikutusten arvioinnissa tulisi sopia yhtenäisistä mittareista, sanoo johtava tutkija Matti Joensuu Työterveyslaitokselta.

Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimus kohdistui sosiaali- ja terveysministeriön valtionavustusta saaneisiin hankkeisiin ja se toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteistyönä. Valtionavustushankkeiden toimeenpanon, tulosten ja vaikutusten arvioinnin lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kohderyhmän palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta sosiaaliturvauudistuksen tueksi.  Tutkimuksessa käytettiin rekisteri-, kysely-, haastattelu-, dokumentti- ja havainnointiaineistoja monimenetelmällisen arviointitutkimuksen viitekehyksessä.

Lähde: sosiaali- ja terveysministeriön tiedote.