Työhyvinvoinnin lisääminen ei ole rakettitiedettä – näkökulmia työ­hy­vin­voin­tiin juristeille, osa 1

Tein töitä lähes koko opiskeluajan turkulaisessa asianajotoimistossa, jossa vallitsi rento ja välitön ilmapiiri. Työviikkoon kuului esimerkiksi joka-aamuinen yhdessä nautittu aamupala ja sain runsaasti vastuuta ja vapaat kädet tehdä töitä. Vastavalmistuneena juristina aloitin työt hovioikeuden auskultanttina. Koin työn tuomioistuimessa mielenkiintoisena, vaativana ja merkityksellisenä. Sen sijaan nuorena juristina kauhistuin iltaan venyviä työpäiviä, takkuavia järjestelmiä sekä asianajotoimistoa suurempaa byrokratiaa ja hierarkiaa. Erilaiset kokemukset vaikuttivat minuun niin, että kiinnostuin organisaatiokulttuureista sekä johtamisesta. Opiskelin aluksi työ- ja organisaatiopsykologian sivuainekokonaisuuden Teknillisessä korkeakoulussa Tuotantotalouden laitoksella.

Auskultoinnin jälkeen työoikeusjuristina vakuutuin edelleen siitä, että pöydälleni päätyneiden juttujen juurisyyt olivat vain harvoin luonteeltaan oikeudellisia. Niinpä halusin entisestään syventää ymmärrystäni ja osaamistani Aalto-yliopiston Johtamisen laitoksella. Valmistuin kauppatieteen maisteriksi vuonna 2014, ja sen jälkeen olen saanut ilon tehdä töitä hyvinvoivemman työelämän puolesta. Autan erikokoisia organisaatioita työnteon tapojen, johtamisen ja työympäristöjen kehittämisessä sekä fasilitoin, coachaan ja työnohjaan yksilöitä ja ryhmiä. Minulta on myös tulossa esikoistietokirja työarjen estetiikan voimasta alkuvuodesta 2024.

Vaikka en enää teekään töitä juristina, juristipuoliso ja juristiystävät takaavat näkymän oikeusasioiden hoidon arkeen. Minulla on ollut myös ilo työnohjata ja coachata useita juristeja ja olen myös päässyt kehittämään juristitiimien kanssa heidän arkista työtään. Nuo hetket ovat olleet minulle erityisen merkityksellisiä, sillä olen kokenut voivani yhdistää ymmärrykseni juristityöstä uuteen ammattitaitooni.

TEM:n Työolobarometrin mukaan pelkästään Suomessa 18 prosenttia työntekijöistä koki vuonna 2022 stressiä melko paljon tai paljon. Toisin sanoen lähes joka viides kärsii huomattavasta stressistä, jolle tyypillistä on avuttomuuden ja hallinnan menettämisen tunne. Liki kolmannes yksityisellä sektorilla työskentelevistä juristeista on kertonut työaika- ja uupumisongelmien olevan työpaikallaan vakava ja jatkuva ongelma.

Työuupumus on pitkittyneestä työstressistä kehittyvä häiriö, jossa ihmisen voimavarat ehtyvät. Oireina voi olla esimerkiksi kyynistymistä, kroonista väsymystä, muistamattomuutta, vaikeuksia keskittyä, eriasteista masennusta ja ahdistusta sekä tunteiden hallinnan häiriöitä. Eläketurvakeskuksen mukaan mielenterveyden syyt ja käyttäytymisen häiriöt, erityisesti pitkittynyt masennus, olivat 32 prosentilla syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen vuonna 2022. Työkyvyttömyys on aina tragedia, joka ravisuttaa elämää kaikilla tasoilla. Häviäjiä ovat kaikki – työntekijä, työnantaja ja yhteiskunta.

Työpahoinvoinnin lopullista kustannusta on vaikeaa kokonaan summata. EK:n mukaan pelkästään lyhyiden sairauslomien takia menetettiin vuonna 2020 noin 10 miljoonaa työpäivää ja työpanosta noin 3,6 miljardin euron arvosta. Sen sijaan henkiselle kärsimykselle on vaikeampaa asettaa hintalappua, saatikka sille, minkälaisia kerrannaisvaikutuksia sillä on työelämän ulkopuoliseen elämään.

Onneksi työhyvinvoinnin lisääminen ei ole rakettitiedettä. Se on taitoa, jota voi oppia. Työhyvinvoinnin eteen työskentely edellyttää juristeille ominaista aitoa halua selvittää juurisyitä hyvinvoinnin takana, pitkäjänteistä ja systemaattista hyvinvointia edistävää toimintaa, sisukkuutta vastoinkäymisten edessä sekä toiveikkuuden ja ilon vaalimista. Keskittymällä ainoastaan työpahoinvointiin ei myöskään synny kukoistusta, vaan tarvitsemme rinnalle aina myös työn voimavarojen vaalimista ja vahvistamista.

Kuva: Antti Rintala

Monesti miellämme työhyvinvoinnin edelleen liikunta- ja kulttuuriseteleiksi, pikkujouluiksi ja muuksi virkistystoiminnaksi. Nämä toki ovat arvokkaita lisiä työarkeemme. Vaikuttavin työhyvinvointiteko on kuitenkin yhteisten työnteon tapojen ja työyhteisön toimintakulttuurin kehittäminen. Työhyvinvointia vähentää Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan esimerkiksi turha byrokratia, työroolien epäselvyys, tavoiteristiriidat, epätarkoituksenmukaiset työvälineet, liiallinen työmäärä ja aikapaine. Voimavaroja työhön tuo puolestaan esimerkiksi työntekijän mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja sen tekemisen tapaan, palaute ja arvostus kollegoilta, esihenkilöltä ja työnantajalta sekä säännölliset työssä onnistumisen hetket.

Työhyvinvointi edellyttää myös yhteisen ymmärryksen muodostamista hyvinvoinnin lähteistä sekä säännöllisiä arjen tekoja hyvinvoivemman työyhteisön puolesta. Oma kokemukseni on, että työelämässä on yhä edelleen liian vähän aikaa yhteisille keskusteluille ja omien ajatusten kyseenalaistamisille. Otamme helposti omat tulkintamme tilanteesta faktana ilman, että osaamme kyseenalaistaa ajatteluamme. Näin todelliset työhyvinvoinnin parantamista vaativat syyt voivat osin jäädä huomiotta.

Työyhteisöille hyviä keskusteluaiheita työhyvinvointiin liittyen ovat esimerkiksi:

Eräs nuori juristiasiakkaani tiivisti tällaisen yhdessä työskentelyn edut erityisen hyvin: ”Osaan olla armollisempi itselle. Olen voinut peilata omaa toimintaa muiden näkemyksiin ja saanut pohtia, voisinko minä tehdä jotakin eri tavalla. Itseluottamus omaan tekemiseen on kasvanut. Lisäksi koen hyödylliseksi sen, että olemme voineet yhdessä pohtia kohtaamiamme haasteita ja siten saanut osittain ns. varastoon keinoja selvitä tällaisista tilanteista, jos niitä tulee eteen. Se, että on voinut purkaa tuntemuksiaan ääneen muiden kanssa, on oppimisen ja työssä viihtymisen kannalta tärkeää.”

Kysymykseni sinulle hyvä lukija onkin: Minkälaisia keskusteluja te käytte työarjessanne työhyvinvoinnista, ja mitkä ovat seuraavat askeleenne työpaikalla kohti työhyvinvoinnin lisäämistä?

Juttusarjan seuraavissa osissa käsitellään tunnetyötä juristin työssä ja työarjen estetiikkaa.