Vastuullisuuden asiantuntija palaa Suomeen

Ehdin työskennellä konsulttina Sydneyssä puolitoista vuotta. Mieheni on sieltä kotoisin. Ensin hän asui 13 vuotta Suomessa, ja vuonna 2022 saimme mahdollisuuden muuttaa Australiaan ja työskennellä molemmat siellä. Aloittaessani Sydneyssä KPMG:n transaktiotiimissä, elettiin koronan jälkimaininkeja ja työtä tehtiin etänä. Viime vuoden aikana ihmisiä kuitenkin velvoitettiin palaamaan toimistoihin. Työkulttuurissa on paljon Yhdysvaltojen small talkia ja helppoutta, mutta työntekijöillä on hyvät oikeudet ja neljä viikkoa lomaa vuodessa.

Australiassa lastenhoidon kustannukset samoin kuin työpäivien ja -matkojen pituudet ovat aivan erilaiset kuin Suomessa. Sydney on 5,2 miljoonan ihmisen kaupunki, ja vaikka asuimme aivan keskustassa, työmatkani oli 25 minuuttia. Monelle yli tunnin työmatkat ovat tavallisia. Lapsemme ovat nyt 3- ja 7-vuotiaat, joten halusimme palata Suomeen. Uskon, että jokainen ulkosuomalainen ja pienten lasten vanhempi ymmärtää käsitteen nordic bubble, ja miten hieno asia suomalainen hyvinvointivaltio on.

Oikeustiede ei ollut suuri unelmani, vaan mietin abivuonna kauppakorkeaa ja Taekia. Kauppiksen pääsykoekirjoja ostaessani satuin kysymään myyjältä, milloin oikeustieteen pääsykoekirjat ilmestyvät. Hän vastasi, että helmikuussa. Se tarjosi enemmän lukuaikaa ylioppilaskokeisiin, joten päätinkin hakea oikeustieteelliseen.

Yksi pääsykoekirjoista oli Tuomas Ojasen Perus- ja ihmisoikeudet. Innostuin siitä todella paljon ja halusin päästä sisään. Silti koko opiskeluajan pohdin, oliko päätökseni oikea. Shanghaissa vaihdossa ollessani ajattelin, että jätän opinnot kandiin ja siirryn tekemään töitä Shanghaihin tai Kiinaan. Silloinen dekaani sanoi, että ilman maisterin papereita en saa juristin töitä. Niinpä liityin Tuomaksen graduryhmään ja tein pikaisesti maisterin. Hän piti työstäni ja suositteli minulle väitöskirjan tekemistä.

Graduni oli ensimmäisiä vastuullisuutta käsitelleitä graduja Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Valmistumisen jälkeen menin töihin asianajotoimistoon transaktiotiimiin ja tein samalla väitöskirjaa yritysten ihmisoikeusvastuusta. Jos olisin jäänyt juristiksi enkä olisi koskaan siirtynyt konsultin tehtäviin, minusta ei olisi voinut tulla vastuullisuuskysymysten asiantuntijaa, koska koko alaa ei juristipuolella ollut. Konsulttina pääsin tekemään töitä, jotka liittyivät olennaisesti väitöskirjaani, ja se on aika harvinaista.

Nyt palaan juristiksi oman erityisosaamiseni eli ESG:n pariin. Toisin kuin vielä kymmenen vuotta sitten luultiin, tänä päivänä vastuullisuuskysymykset kuuluvat useiden asianajotoimistojen palveluihin. Olisi hienoa sanoa, että näin kehityskulun kristallipallosta, mutta todellisuudessa minulla oli vain hyvä onni: vastuullisuuden kenttä on kehittynyt samassa tahdissa kuin asiantuntijuuteni. Vastuullisuudesta on tullut regulaatiokysymys, joten juristitaustallani ja osaamisellani on ollut kysyntää.

Käännekohta urallani liittyy aikaan, jolloin olin viimeistelemässä väitöskirjaani European University Institutessa Firenzessä. Rahoitus tutkimusta varten oli niukkaa eikä työhöni uskottu. Paikalliset professorit naureskelivat aiheelleni. Samoihin aikoihin EU aloitti YK:ta seuraten keskustelun toimitusketjujen ihmisoikeusvastuun vaatimuksesta. Se toi uutta puhtia yrityksille ja yhtäkkiä kaikkien piti olla kiinnostuneita regulaatiosta ja muutoksista, vaikka ne olivatkin vielä kaukana tulevaisuudessa.

Vastuullisuuskysymykset ovat hankalia juristeille, jotka eivät ole tehneet työtä käytännön tasolla. On helppoa sanoa, että yrityksen pitää tuntea toimitusketjunsa, mutta jos yrityksellä on tuhansia toimittajia, tilanne on monimutkainen. Vastuullisuus on ehdottomasti tämän hetken iso juttu. Mikään yritys ei voi enää nykyään sanoa, ettei vastuullisuus kiinnosta.

Odotan uutta työtäni Castrén & Snellmannilla todella paljon. Toimin siellä ESG-neuvonantajana. Työskennellessäni finanssipuolella ja konsulttina minulle tuli tunne, että näitä kysymyksiä pitäisi pohtia asianajotoimistossa. Anna Kuusniemi-Laine on minulle tuttu Yritysvastuuoikeus ry:n hallituksesta, ja tiesin, että Castrén & Snellmannilla on vahva visio vastuullisuudesta. Niinpä soitin Annalle ja kysyin, mitä mieltä hän olisi, jos palaisin asianajotoimistoon. On todella kiva päästä rakentamaan Annan kanssa uutta ja miettimään vastuullisuuspalveluita ja juridiikkakysymyksiä eri näkökulmista.

Syntymävuosi: 1990
Perhe: aviomies ja kaksi lasta
Tutkinnot ja arvonimet: OTT (2018) OTM (2013)
Lempioikeudenala: ESG ja valtiosääntöoikeus
Jos ei olisi juristi, olisi: konsultti tai miekkavalaskouluttaja
Motto: Don’t take life too seriously

Suosittelen
Kirja: John Heilemann and Mark Halperin – Game Change: Obama and the Clintons, McCain and Palin, and the Race of a Lifetime
Podcast: the Daily – the New York Times
Urheilulaji: lumilautailu
Kuvataiteen teos: Yannima Tommy Watson – Walpu