Ylimpien lail­li­suus­val­vo­jien tehtävien jako muuttuu

Oikeusasiamiehelle keskitetään aikaisempaa laajemmin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta yksilötasolla ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien ja kohtelun valvonta. Oikeuskanslerin laillisuusvalvontaa suunnataan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen rakenteellisten kysymysten tarkasteluun julkista hallintoa kehitettäessä.

Uudistuksen tavoitteena on vähentää oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävien päällekkäisyydestä johtuvia ongelmia, parantaa laillisuusvalvonnan laatua ja vaikuttavuutta sekä tukea ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta.
Ylimpien laillisuusvalvojien toimivalta viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien yksityisten toiminnan laillisuuden valvonnassa on edelleen yhdenmukainen. Lain mukaan oikeusasiamies ja oikeuskansleri kuitenkin pääsääntöisesti siirtävät keskinäisesti asian sille laillisuusvalvojalle, jolle asian käsittely on uudessa laissa keskitetty. Käytännössä suurin osa siirtomenettelyn piiriin kuuluvista asioista koskee oikeusasiamiehelle keskitettyjä asioita, ja ne siirretään oikeuskanslerinvirastosta oikeusasiamiehen kansliaan.

Oikeusasiamiehelle keskitetään muun muassa yksilön oikeuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaalivakuutuksessa koskevat asiat, sekä lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden oikeuksien valvonta. Oikeusasiamiehelle keskitetään myös pääsääntöisesti esitutkinta- ja turvallisuusviranomaisia koskevat asiat.

Oikeuskanslerille puolestaan keskitetään hallinnon automaattisten järjestelmien kehittämistä, korruption vastaisen toiminnan järjestämistä, julkisia hankintoja, kilpailua ja valtiontukia koskevat asiat. Oikeuskansleri käsittelee edelleen hallitusvallan vastuulle kuuluvia asioita, vaikka ne lain mukaan olisi muutoin keskitetty oikeusasiamiehelle.

Uudessa laissa oikeusasiamiehen käsiteltäväksi on keskitetty asiat, jotka koskevat

1) Puolustusvoimia, Rajavartiolaitosta, sotilaallista kriisinhallintahenkilöstöä, Maanpuolustuskoulutusyhdistystä ja sotilasoikeudenkäyntiä,
2) poliisitutkintaa ja poliisi- tai tulliviranomaiselle säädettyä toimivaltuutta sekä rikosprosessuaalisia pakkokeinoja ja esitutkintaa, ei kuitenkaan esitutkinnan toimittamatta jättämistä, keskeyttämistä ja rajoittamista,
3) salaista tiedonhankintaa, salaisia pakkokeinoja, siviilitiedustelua, sotilastiedustelua ja tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa,
4) vankiloita ja muita sellaisia laitoksia, joihin henkilö on otettu tahdostaan riippumatta sekä muita toimenpiteitä, joilla rajoitetaan henkilön itsemääräämisoikeutta,
5) kidutuksen vastaisen yleissopimuksen kansalliselle valvontaelimelle kuuluvia tehtäviä,
6) vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen kansallisen valvontarakenteen tehtäviä,
7) lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden sekä turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumista,
8) yksilön oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaalivakuutuksessa,
9) yleistä edunvalvontaa,
10) saamelaisille alkuperäiskansana turvattujen oikeuksien toteutumista,
11) romaneille ja muille ryhmille turvattujen oman kielen ja kulttuurin ylläpitämis- ja kehittämisoikeuksien toteutumista.

Laki valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta (1224/1990).

Lähde: eduskunnan oikeusasiamiehen tiedote.